Konsensuskonferenssi 9.-10.12.2010
European Consensus Conference on Homelessness

EU: n tavoitteena vuoteen 2020 on nostaa 20 miljoonaa ihmistä köyhyydestä.

Konferenssi rakentui kuuden kysymyksen ympärille. Niihin otti kantaa asunnottomien valmisteluryhmä, paikalle kutsutut asiantuntijat sekä seitsemän hengen tuomaristo. Suomen edustaja tuomaristossa oli työlain professori Matti Mikkola Helsingin yliopistosta.
Konferenssi oli Belgian EU-puheenjohtajakauden virallinen tapahtuma ja järjestettiin yhteistyössä Feantsan (Euroopan asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestö) kanssa Ranskan hallituksen tuella.

Konferenssin valmisteluryhmään kuului asunnottomuuden kokeneita eri puolilta Eurooppaa. Ennen konferenssia ryhmä valmisteli ne kysymykset, joissa sen mielestä puuttuu yhteinen ymmärrys ja eteneminen EU:n poliittisessa prosessissa. Valmisteluryhmä myös valitsi kuultavat asiantuntijat sekä tuomariston jäsenet. Tuomaristo tekee ehdotuksen komissiolle konferenssin jälkeen.
Konferenssilla saatiin EU:n poliittinen koneisto liikkeelle. Jollen olisi osallistunut Feantsan yleiskokoukseen joka pidettiin konferenssin jälkeen, olisi ymmärrykseni konferenssin annista ja tarkoituksesta jäänyt laihaksi. Noin 400 ihmistä (joista 20 oli asunnottomia tai asunnottomuutta kokeneita) seurasi poliittista prosessia, jonka piti tapahtua, jotta Eurooppaan saataisiin yksi yhteinen asunnottomuusstrategia. Jotta Eu:n poliittinen koneisto liikkuisi eteenpäin, konferenssi piti pitää.

Kysymykset, joihin etsittiin yhteistä linjaa
1. Mitä asunnottomuus tarkoittaa?
2. Onko asunnottomuuden lopettaminen realistinen päämäärä?
3. Onko asunto ensin -tyyppinen lähestymistapa tehokkain tapa ennaltaehkäistä ja puuttua asunnottomuuteen?
4. Kuinka voidaan turvata asunnottomien osallistuminen asunnottomuuspolitiikan luomiseen?
5. Missä määrin asunnottomien ihmisten tulee voida käyttää asunnottomien palveluita EU-maissa riippumatta kansalaisuudesta tai laillisesta statuksesta?
6. Mitkä asiat pitää sisällyttää Euroopan asunnottomuusstrategiaan?

Noin puolella jäsenmaista ei ole mitään määritelmää asunnottomuudelle. Monet pitävät Feantsan tekemää ETHOS-määritelmää hyvänä: siinä on otettu huomioon myös asunnottomuusuhan alla olevat sekä epäasiallisissa asumuksissa asuvat asunnottomat. Euroopassa on lisääntynyt myös lasten ja äitien ulkona asuminen.
Suomen edustaja tuomaristossa ehdotti määritelmäksi lyhyttä ja ytimekästä lausumaa: asunnoton on henkilö jolla ei ole kunnollista asumispaikkaa. Näin asunnottomuutta ei määritellä minkään muun ominaisuuden kautta.
Yksi asunnottomuutta kokenut asiantuntija, Primoz Casl Sloveniasta, kertoi että hän jakaa asunnottomuuteensa kolmeen osaan: aikaan jolloin hän oli asunnoton muttei ymmärtänyt sitä, aikaan jolloin hän oli asunnoton ja ymmärsi sen ja aikaan jolloin hän oli asunnoton ja hyväksyi sen, minkä jälkeen muutos oli mahdollinen.
Primoz Casl oli myös sitä mieltä, että kyseessä on laajempi asia kuin asunnottomuus: kyse on ennen kaikkea elämän paremmasta laadusta jota tulee tavoitella.
Portugalilainen Henrique Pinto esitti myös kysymyksen, onko oikeus haluta olla asunnoton?
Eräs osallistuja oli sitä mieltä, että tarvitaan myös kodin määritelmä, jotta voidaan määrittää kodittomuus (home-homeless).
Asunnottomuuden lopettamisen lisäksi joissakin maissa on tarve henkilöllisyystodistukseen joka oikeuttaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, pääsyyn hätämajoitukseen, oikeuteen minimitoimeentuloon, tarve tilastointiin jne.
Eräs osallistuja toi esiin energiapolitiikan huomioon ottamisen asunnottomuuden hoitamisessa. Monissa maissa ihmiset paleltuvat kuoliaaksi myös epäasiallisten asumusten sisälle, koska energiaa ei ole saatavilla tai siitä ei ole varaa maksaa.
Asunnottomuuden syiksi huonon asuntopolitiikan ja köyhyyden lisäksi katsottiin myös perhesiteiden hajoaminen. Asunnottomuuden katsottiin johtuvan yhtä aikaa yhteiskunnallisista muutoksista sekä muutoksista henkilökohtaisissa tilanteissa. Suurimmat Euroopan yhteiset asunnottomuuteen johtavat syyt olivat konferenssia varten tehdyn tutkimuksen mukaan häädöt, laitoksista lähdöt sekä parisuhteen hajoamistilanteet.
Siirtolaisuutta sivuttiin monissa puheenvuoroissa, mutta aiheeseen ei kukaan ottanut selkeää kantaa. Tanskalainen Preben Brandt kertoi tanskalaisten kannan olevan hyvin jyrkkä suhteessa siirtolaisiin, mutta toivoi että asia huomioitaisiin Euroopan tulevassa asunnottomuusstrategiassa. Nähtäväksi jää minkälainen ”konsensus” asiasta syntyy. Siirtolaisten määrissä ja politiikoissa on suuria eroja eri Euroopan maiden välillä.
Romaanikysymykseen oli otettu kantaa erillisellä selvityksellä, jossa ehdotettiin mm. että asuntovaunu hyväksytään asumukseksi ja että asuntovaunun pitkäaikaiseen sijoittamiseen luodaan selkeä luparakenne.
Osallisuudesta oli puhumassa mm. katolilainen pappi ja aktivisti Pedro Meca Yön kaverit -nimisestä järjestöstä Ranskasta. Hän sanoi, että järjestössä työskennellään pääosin ihmisten kanssa jotka ovat menettäneet tahtonsa; ei silloin voi haluta osallistua. Pitää ensin luoda olosuhteet, rakenteet ja pelisäännöt jotta ylipäänsä voi haluta osallistua.
Eräs tuomariston jäsen oli sitä mieltä että asunnottomien osallistuminen voi olla teennäistä tai heistä voi tulla ”ammattiasunnottomia”, jotka antavat lausuntoja.

”Konsensus” saavutettiin ja pitkäaikaisasunnottomuuden hoitaminen koko EU: ssa on yhtenä tavoitteena.

Sanna Lehtonen
Toiminnanjohtaja
Vailla vakinaista asuntoa ry

T A K A I S I N >    

Konferenssin tuloksena oli kuuteen avainkysymykseen löytynyt yksimielisyys:

1. Feantsan ETHOS-määritelmää käytetään yleiseurooppalaisena asunnottomuuden määritelmänä.

2. Asunnottomuus voidaan lopettaa: tavoite on realistinen.

3. Asunto ensin -lähestymistapaa noudatetaan. Painopiste siirtyy asuntoloista kohti pysyvämpää asumista. Asuntolat ja katuasunnottomuus pyritään lopettamaan. Asumista ja liikkuvaa tukea lisätään.

4. Eurooppalaisesta näkökulmasta asunnottomat ovat olleet passiivisia vastaanottajia, eivät osallisia omassa asiassaan. Asunnottomat voimaannutetaan ja valtavirtaistetaan yhteiskuntaan osallistumiseksi. Heidän osuuttaan omia asioitaan koskevassa päätöksentekoprosessissa lisätään.

5. Maahanmuuttajien kohdalla ehdotetaan EU:n laajuista selvitystä tilanteesta.

6. EU:n jäsenvaltioiden tulee määritellä sitova ajankohta, johon mennessä pitkäaikais- ja katuasunnottomuus poistetaan ja asunnottomien terveydenhoito, työllisyys ja toimeentulo järjestetään.

Konsensuksesta on tulossa lisätietoa. EU:n komissiolle tullaan tekemään saavutetun konsensuksen pohjalta ehdotus asunnottomuuden hoitamisesta.