Kokemusasiantuntijat välittävät yhteiskunnalle
suoraa tietoa asunnottomuudesta

Kokemusasiantuntija on ollut itse asunnottomana: hän on paras asiantuntija, kun puhutaan asunnottomuudesta ja siitä, millä tavalla otetaan huomioon epäkohdat, joita vieläkin esiintyy.
Jokaisen asunnottoman kohdalla pyritään mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Ei tehdä pahoja virheitä ja otetaan käyttöön ne hyvät keinot, etenkin palvelut, jotta tämä entinen asunnoton pystyy asumaan omassa kodissaan tasapainoisesti ja hyvinvoipaisesti.

Toimin kokemusasiantuntijana Vva ry:ssä ja verkostotapaamisissa, joissa on muitakin kokemusasiantuntijoita. Tuon mukaan omaa näkökulmaa asunnottomuudesta. Luonnollisesti ammattilaiset osaavat palaverikieltä, mutta kokemusasiantuntijan
näkökulma ja hänen oma kielensä ovat tärkeitä puhuttaessa asunnottomuudesta ja siitä, mitä parannettavaa on, kun kehitetään hyviä asunnollisuuden palveluja.

Toimenkuvaani kuuluu olla kokemusasiantuntijoiden tukihenkilönä, ottaa osaa koordinaatiotiimin tapaamisiin ja tietenkin ottaa osaa verkostotapaamisiin aikataulun mukaisesti. Toimin Vva:n ryhmässä koordinoijana ja tiedontuottajana, tuotan tietoa verkkosivuille ja kommentoin kokemusasiantuntijan roolissa niitä tuotoksia, joita matkan varrella on syntynyt.

Eli moninainen juttuhan tämä on, mutta on tullut tehtyä vapaaehtoistyötä ja olen kirjoittanut Asukki-lehteen asunnottomuudesta ruohonjuuritasolta. Kokemuusasiantuntijan toiminta nivoutuu koko juttuun mallikkaasti. Toivon mukaan se niin menee. Vva:n ja Asukki-lehden tapaamisissa saa kenttätason tietoutta asunnottomuudesta ja siitä, mitä asunnottomuuden poistamiseksi on tapahtunut.

Paljon on kehitettävää nyky-yhteiskunnassa siinä, miten kokemusasiantuntijoita voi hyödyntää. Juuri heillä on paljon annettavaa asunnottomuudesta keskusteltaessa. Kokemustutkijakoulutuksesta on ollut paljon hyötyä tässä toiminnassa.

Jorma Korhonen
Kokemusasiantuntija, tukihenkilö
puh. 050 407 9701 ark. klo 8-16

T A K A I S I N >    

Jorma Korhonen: Köyhien toimeentulo leipäjonon varassa?
Paneeli Kuka kuuntelee köyhää 1.2.2011, Eduskunnan kansalaisinfo

Paneelin vetäjänä toimi Ulla Pesonen, osallistujat olivat Heikki Hursti Laupeudentyö ry:stä, ruoka-avusta vastaava Sinikka Backman Myllytorin yllätysten torilta, Minna Oikarinen Helsingin sosiaalivirastosta sekä vapaaehtoistyöntekijä Caj-Peter Liljestrand, joka on itse ollut sekä leipäjonossa että leipää jakamassa.

Avaukseksi Pietari Jääskeläinen puhui köyhien huonosta toimeentulosta. Eduskuntavaalit ovat käsillä. Miten köyhien toimeentuloa saisi parannettua? Sitten oli välähdyksiä Hurstin leipäjonosta ja sen jälkeen keskustelua ihan laidasta laitaan. Jotta saataisiin leipäjonot vähennettyä, tarvittaisiin päättäjien reipasta toimintaa, etenkin toimeentulon ja työttömyyskorvausten nostamista. Työtä sitä tarvitseville, ei pelkästään erilaisia kursseja toisen perään kun loppujen lopuksi ihminen ei työllisty mihinkään.

Paneelin osallistujat kertoivat, millä tavoin he auttavat omalla kohdallansa köyhiä, ja antoivat pelivihjeitä, millä tavoin parantaa heidän tilaansa yhteiskunnassa. Tuli selvästi esille, että kun annetaan esim. Kreikalle lainaa, niitä miljoonia voisi laittaa Suomen köyhien olojen parantamiseen.
Juttua tuli myös kuulijoiden puolelta, että tämä asia on pysynyt lähes samana 20 vuotta, jo silloin marssittiin köyhien elintason puolesta, ja mihinkä tämä asia on unohtunut. Ei mihinkään, vaan päättäjiltä enemmän sitä tahtoa ja ymmärtämystä, että jotain konkreettista pitää tehdä köyhien elintason parantamiseksi.

Kerrottiin sitä häpeän tunnetta, kun siellä leipäjonossa on, mutta jos jääkaapissa on ainoastaan valo, kyllä sitä leipäjonossa pitää käydä, kun rahatilanne on plus miinus nolla. Tuleehan sieltä kodista pois lähdettyä, ja samalla tulee sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Keskusteltiin siitä asiasta, että on henkisesti ja moraalisesti ihmiselle kova pala tulla leipäjonoon ensimmäistä kertaa. Mutta kyllä siihen tottuu ajan mittaan, sinne on mentävä olosuhteiden pakosta.
Tuotiin esille keinoja, miten köyhien elinolosuhteita voitaisiin parantaa, eli päättäjät voivat tehdä sen asian hyväksi kyllä vaikka miten paljon.