|
Vailla Vakinaista asuntoa ry on asunnottomien itsensä vuonna 1986
perustama yhdistys. Vuosi 2005 oli yhdistyksen 19 toimintavuosi. Yhdistyksen
tarkoituksena on yhteismajoituksessa asuvien elinolojen parantaminen ja
vaikuttaminen siihen, että jokaisella asuntoa vailla olevalle järjestettäisiin
mahdollisuus itsenäiseen asumiseen. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys julkaisee lehteä, tiedottaa yhteismajoituspaikoissa asuvien tilanteesta, harjoittaa neuvontaa asuntoasioissa tarvittaessa yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa ja tukee päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien selviytymistä arkisessa elämässä.
Vva ry:n vuoden 2005 hallitukseen valittiin Kimmo Aaltonen, Tuija Nurminen, Hannu Torro, Jukka Mäki, Seppo Jussila, Mikko Huotari, varajäseniksi Ari Lyytikäinen ja Jussi Tolppanen. Kimmo Aaltonen valittiin hallituksen puheenjohtajaksi ja hallitus valitsi Tuija Nurmisen varapuheenjohtajaksi. Hallituksen teknisenä sihteerinä toimi henkilöstöesimies ja esittelevänä sihteerinä toiminnanjohtaja. Yhdistyksen hallitus kokoontui vuoden 2005 aikana yksitoista kertaa ja kerran pidettiin puhelinkokous. Sääntömääräinen yhdistyksen kevätkokous pidettiin 30.3. 2005 ja syyskokous 28.9. 2005. Kesäkuun alussa toiminnanjohtaja Juhani Roiha joutui jäämään sairaslomalle vakavan sairauden vuoksi ja hallitus valitsi toiminnanjohtajan sijaiseksi kesä ja heinäkuun ajaksi henkilöstön esimies Sanna Lehtosen. Sanna Lehtosen jäädessä äitiyslomalle 30.8. hallitus nimitti Jussi Lehtosen yhdistyksen toiminnanjohtajan sijaiseksi 1.9. lähtien. Sijaisuutta jatkettiin myöhemmin 31.7. 2006 asti. Talous Pääosin Vailla Vakinaista asuntoa ry:n toiminta vuonna 2005 rahoitettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla, lisäksi toimintaan saatiin Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan järjestöavustusta ja Sosiaaliviraston erityissosiaalitoimiston kautta maksettava rahoitus yökahvila Kalkkersin toimintamenoihin. Palkkamenoja vuonna 2005 lisäsivät pitkät sairas- ja äitiyslomat. Loppuvuodesta 2004 työsuhteensa lopettaneen järjestösihteerin tilalle ei palkattu uutta työntekijää vaan työt on jaettu henkilöstöesimiehen ja toiminnanjohtajan kesken. Erityisiä säästötoimenpiteitä ei vuonna 2005 ole tarvittu. Yhdistyksen tilien hoidosta vastasi Laskentapaikka Oy:sta Anneli Sirkiä ja tilintarkastajana toimi Per-Olof Stenvall. Varatilintarkastajana toimi Anja Nysten. Henkilöstö Vuonna 2005 yhdistyksen henkilökuntaan kuuluivat toimistolla henkilöstöesimies ja toiminnanjohtaja, Kohtaamispaikan työntekijä ja Arskan pesulan työntekijä sekä yökahvila Kalkkersin neljä työntekijää. Järjestösihteerin vakanssia ei täytetty sen jälkeen kun järjestösihteeri oli lopettanut työnsä yhdistyksessä vuoden 2004 lopulla. Yökahvila Kalkkersissa aloitti vuoden alussa kaksi uutta työntekijää,
Jarno Lehtonen ja Marika Soikkanen. Toiminnanjohtaja Juhani Roiha oli
sairauslomalla 1.6. – 31.12. 2005 ja henkilöstön esimies
Sanna Lehtonen jäi äitiyslomalle 12.9.2005. Kohtaamispaikan
vastaava Sari Piskonen oli äitiyslomalla ja hoitovapaalla 15.8. 2005
asti. Juhani Roihan sijaiseksi toiminnanjohtajan tehtäviä hoitamaan
palkattiin Jussi Lehtonen. Henkilöstön esimiehen sijaiseksi
palkattiin Kohtaamispaikan vastaava ohjaaja Sari Piskonen. Yökahvila
Kalkkersin henkilökunta vaihtui, kun ohjaaja Marika Soikkanen lopetti
työt Kalkkersissa lokakuussa ja tilalle palkattiin joulukuussa 2005
valmistunut sosionomi Jasmin Rajamaa. Henkilökunta osallistui ryhmätyönohjaukseen koko vuoden kerran kuukaudessa. Työnohjaajana toimi Kiskon hoitoyksikön johtaja Liisa Kallio. Sekä Kohtaamispaikan että Yökahvila Kalkkersin työntekijöillä on ollut viikoittainen kokous henkilöstöesimiehen kanssa; myös toiminnanjohtaja on osallistunut kokouksiin mahdollisuuksien mukaan. Kuukausittain on pidetty työyhteisökokous johon on osallistunut yhdistyksen koko henkilökunta. Työyhteisön kehittämispäiviä on järjestettiin tammi-, touko- ja marraskuussa. Koko henkilökunnan vierailukäyntejä oli kolme: Suomenlinnan työsiirtolaan, Kalliolan Kiskon hoitoyksikköön ja Sörkkä rock -tapahtumaan. Yhdistyksessä toiminnoissa oli työharjoittelussa vuoden 2005 aikana neljä sosionomiopiskelijaa ja kaksi lähihoitajaopiskelijaa. Yksi henkilö suoritti yhdistyksellä yhdyskuntapalvelunsa ja yksi henkilö oli kahden kuukauden kuntouttavassa työtoiminnassa. Vuoden 2005 aikana yhdistyksen henkilöstö on vaihtunut suunnitellusti, ja äkillisiä tai useamman henkilön yhtäaikaisia irtisanoutumisia ei ole tapahtunut. Henkilöstön huoltoon liittyvät toimenpiteet - säännöllinen työnohjaus, viikko- ja kuukausipalaverit ja kehittämis- ja koulutuspäivät -on toiminnanjohtajan sairastumisesta johtuvista työnjohdon vaihdoksista huolimatta kyetty toteuttamaan suunnitellulla tavalla.
Järjestötoiminta Tammikuussa pidettiin yhteistyöpalaveri kulttuuriyksikkö Stoorissa. Toiminnanjohtaja Juhani Roiha osallistui helmikuussa pidettyyn EU:n rahoittamaan seminaariin teemana ”Vankien asuttaminen ja kuntoutus Tallinnassa ja Helsingissä” sekä Tampereella pidettyyn järjestöjohdon sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämisfoorumiin. Huhtikuun alussa Vva ry järjesti yhdessä Kriminaalihuollon tukisäätiön kanssa yhteistyöpalaverin, johon osallistui yhteistyötahojen edustajien lisäksi apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen. Palaverissa käytiin läpi Helsingin nykyistä asunnottomuustilannetta sekä toimijoiden käytettävissä olevia resursseja ja vaikuttamismahdollisuuksia. Helsingin Vieraskodin eli Pursimiehenkadun asuntolan sulkeuduttua kesäkuun alussa useat yhteisöt ottivat yhteyttä Vva ry:hyn ja ilmaisivat huolensa asukkaiden uudelleenasuttamisesta. Varsinkin naisten tilanteesta oltiin huolissaan, sillä Pursimiehenkadun asuntola oli toiminut myös ainoana ensisuojana naisille. Vva ry lähetti asiasta yleisen lehdistötiedotteen. Helsingissä vallattiin lauantaina 4. kesäkuuta talo osoitteessa Vuorikatu 4 sosiaalikeskus-ja asumiskäyttöön. Vva ry tuki valtausta predikaatti.org: in ja Autonomisten opiskelijoiden kanssa vaikkei osallistunutkaan itse valtaukseen. Valtaus päättyi 20.6 poliisi tyhjennettyä kiinteistön. Myös yökahvila Kalkkersin asiakkaita osallistui valtaukseen majoittumalla tiloihin väliaikaisesti. Vva ry:llä vierailivat kesäkuussa tutkija Jouni Kylmälä Petroskoilaisten sosiaalityön opiskelijoiden kanssa sekä kaksi tanskalaista sosiaalityön opiskelijaa Tanskan yliopistosta. Tanskalaiset opiskelijat olivat kiertämässä Euroopan eri kaupunkeja asuntovaunulla ja tekemässä projektityötä liittyen asunnottomuuteen ja asunnottomiin. Opiskelijat valmistelivat osallistavin menetelmin pidettävää näyttelyä asunnottomien tekemistä piirroksista ja maalauksista, jonka he kunkin kaupunkikierroksen päätteeksi pitivät. Helsingissä näyttely pidettiin 15.7. Vva ry kierrätti opiskelijoita myös tutustumassa erilaisiin asunnottomien palveluihin Helsingissä sekä Tervalammella. Kuluneen jakson alku oli Vva ry:n toimistolle poikkeuksellista. Kesäkuun
alussa toiminnanjohtaja Juhani Roiha joutui jäämään
sairaslomalle vakavan sairauden vuoksi ja sijaiseksi valittiin kesä-
ja heinäkuun ajaksi henkilöstön esimies Sanna Lehtonen.
Heinäkuu on Vva ry:ssä myös yleinen kesälomakuukausi
ja se aiheutti tämän vuoksi muutoksia niin toimiston kuin Kohtaamispaikan
aukioloajoissa. Yökahvila Kalkkers oli heinäkuun kiinni. Syyskuu oli myös toimistolla avustushakemusten valmisteluaikaa,
sillä syyskuun loppuun mennessä oli haettavana Raylta mm. toiminta-avustukset
sekä toimintasuunnitelman laatimisen aikaa tulevalle vuodelle. Myös
Asukki-lehden syysnumeroa valmisteltiin niin Kohtaamispaikassa vietettävin
viikoittaisin Asukki-palaverein kuin tiiviin toimitusneuvoston kokouksin.
Vva ry:n toimistolle tuli yhteydenottoja asumiseen liittyvissä seikoissa
ja asumisneuvontaa annettiin viikoittain niin yksityisille henkilöille
kuin yhteistyökumppaneille. Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja kutsuttiin 14.10.2005 kuultavaksi valtiovarainkunnan järjestämään asunto- ja ympäristöjaoston kokoukseen. Kokoukseen osallistui Jussi Lehtonen. Syväpuro-yhteisö vietti 25-vuotisjuhlia Liljendalissa 1.12.2005. Vva ry:tä juhlassa edusti Jussi Lehtonen. Asunnottomuuden vähentämisohjelman seurantaryhmä Asset kokoontui säännöllisesti koko vuoden ja yhdistystä kokouksissa edusti toiminnanjohtaja. Joulukuussa 12.12.2005 Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen tutustui yhdessä asunnottomien erityissosiaalitoimiston toimistopäällikkö Taru Neimanin kanssa Vva ry:n toimintaan ja tiloihin. Samana päivänä pidettiin Yhteistyössä rikoksettomaan elämään –hankkeen työkokous, jonka tarkoitus on nostaa matalan kynnyksen asiakastyön ja vertaistukeen perustuvan työn tunnettavuutta ja arvostusta. Työkokouksessa olivat läsnä Sari Piskonen ja Jussi Lehtonen. Jakson aikana Vva ry:n toimintaan kävi tutustumassa mm terveyden- ja sosiaalialan opiskelijoita, toimittajia ja kuvaajia. Muutamasta oppilaitoksesta otettiin yhteyttä myös opinnäytteeseen tehtävien haastattelujen vuoksi. Lokakuussa Kirkko- ja kaupunki lehden toimittaja oli tekemässä juttua asunnottomuudesta ja asunnottoman henkilöhaastattelun. Myöhemmin julkaistu lehtijuttu poiki haastatellun henkilön tyttären yhteydenoton järjestön kautta lehdessä haastateltuun henkilöön. Asunnottomien yö Asunnottomien yö - tapahtumaa vietettiin Yhdistyneiden kansakuntien julistamana köyhyyden ja syrjäytymisen päivänä 17.10.2005 seitsemännen kerran. Juhani Roiha osallistui huhtikuussa Asunnottomien yön 2005 suunnitteluun yhdessä järjestöjohtaja Antti Honkosen kanssa. Asunnottomien yön kansalaisliikkeen kokous pidettiin Kallion kirkon tiloissa 26.4. 2005 17.10. vietettävän Asunnottomien yön valmistelut aloitettiin ja Sari Piskonen osallistui tulevan tapahtuman merkeissä elo- ja syyskuussa järjestettyihin Asunnottomien yön Helsingin toimijoiden kokouksiin Elokolon tiloissa. Syyskuun kokoukseen otti osaa myös Jussi Lehtonen. Asunnottomien yö -tapahtumaa edeltäneellä viikolla Vva ry julkaisi lehdistötiedotteen mm. Yökiitäjä palvelubussin esittäytymisestä. Lehdistötiedotteen myötä asunnottomuus sai paljon julkisuutta ja Vva ry:n toimistolle tuli lukuisia yhteydenottoja asian tiimoilta. Jussi Lehtonen antoi haastatteluja eri tiedotusvälineille, kuten STT:lle, eri radiokanaville, televisioon ja useille lehdille. Vailla vakinaista asuntoa vastasi Asunnottomien yön tiedotuksesta asunnottomuuden osalta koko verkoston osalta. Yhdistyksen yökiitäjä –bussi esittäytyi Helsingin keskustassa Kiasman aukiolla asunnottomien yönä ja toinen tulipiste Vva ry:llä oli Vaasan-aukiolla. Kalkkers oli avoinna koko yön. Mukana Vva ry:n Asunnottomien yön järjestelyissä oli sosionomiopiskelijoita Laurea–AMK:sta sekä muita vapaaehtoisia. Asunnottomien yö -tapahtuma toi järjestölle paljon julkisuutta ja yhteydenottoja tiedotusvälineiltä ja nosti asunnottomuuden yhteiskunnallisena ongelmana näkyvästi julkisuuteen. Yhdistykselle tuli runsaasti kyselyjä ja yhteydenottoja myös yksityisiltä kansalaisilta mm. siitä kuka on Suomessa asunnoton ja kuinka paljon asunnottomia Suomessa on, sekä vaatelahjoitustiedusteluja yms. Asukki-lehti Asukki lehti ilmestyi vuoden 2005 aikana neljä kertaa. Asukin painopaikka vaihdettiin Karprint Oy:stä Oriveden kirjapainoon, siten että numero kaksi painettiin jo Orivedellä. Asukki toimitettiin yhdessä työntekijöiden ja vapaaehtoisten voimin. Asukki –lehden teossa vapaaehtoisina toimivat freelancertoimittaja Hannu Rahkonen, taittaja Raija Maunula sekä aktiivinen joukko vakiopalstan kirjoittajia. Asukin tekemiseen ja jakeluun sekä myymiseen osallistui vuoden 2005 aikana suuri määrä asunnottomia ja muita vapaaehtoisia. Lehti tehtiin vapaaehtoisvoimin, vain taitosta ja painosta maksettiin. Asukkilehden vakituinen kolumnisti Esa Uusi-Kerttula järjesti pienen Asukinmyyntitempauksen Helsingin keskustassa esiintymällä Max Bruttona ja myymällä Asukkia. Asukissa ollut juttu Yökiitäjä Lepakosta kiinnosti erityisesti ruotsinkielistä mediaa. Asukin syysnumero 3/2005 ilmestyi lokakuun alussa ja saatiin levitykseen Asunnottomien yöksi. Syysnumero oli saanut maininnan myös Motiivi-lehdessä (ent. Kunta ja Me lehti) esiteltynä ”REIPPAANA JA KURSAILEMATTOMANA” lehtenä joka ottaa voimakkaasti kantaa. Asukin joulunumero 4/2005 ilmestyi 8.12.2005. 22.12.2005 Jussi Lehtonen ja Sari Piskonen järjestivät pienimuotoisen Asukin myyntitempauksen Helsingin keskustassa. Kalkkers Joululoman jälkeen työntekijät palasivat töihin 3.1. 2005, jolloin kaksi uutta työntekijää aloitti toisena yötyötiiminä. Kalkkers avattiin 8.1. 2005, jonka jälkeen se on ollut avoinna joka yö, lukuun ottamatta joulun yhden viikon kiinnioloa, kahta yötä jolloin sairastuneen työntekijän tilalle ei saatu sijaista ja kolme yötä syyskuussa, jolloin Kalkkers oli kiinni asiakkaan häiriökäyttäytymisen takia. Kalkkersin henkilökunta on pysynyt yhtä työntekijää lukuun ottamatta samana ja työsuhteen lopettanut työntekijä ilmoitti asiasta jo hyvissä ajoin useita kuukausia ennen työsuhteen päättymistä. Näin hänen tilalleen saatiin ongelmitta palkattua uusi työntekijä, joka ehdittiin perehdyttää hyvin ennen edellisen työntekijän lähtöä. Kalkkersin käyntimäärät ovat kasvaneet tammikuusta lähtien jolloin oli noin 500 kävijää. Loppuvuodesta käyntejä on ollut 800-900 kuukaudessa. Uusia kävijöitä oli säännöllisesti n. 20-30 kuukaudessa. Suurin kävijäryhmä on yhä katuasunnottomat (70-80%). Uusien kävijöiden ilmoittamat syyt Kalkkersiin tulolle ovat kylmä, suojan puute, kahvi ja monella myös yksinäisyys (varsinkin asunnollisilla). Alkuvuosi oli rauhallista, kesällä ja syksyllä levottomampaa, loppuvuodesta vakavammat häiriöt ovat taas laskeneet. Vakavimpia häiriöitä on ollut riehuminen, esineiden heittely, ikkunan rikkominen ja henkilökunnan uhkailu. Naisia on ollut asiakaskunnassa tavallista enemmän. Tämä voi johtua Pursimiehenkadun asuntolan sulkemisesta, joka on varmasti vaikuttanut asiakasmääriin muutenkin. Talonvaltaus Vuorikadulla kesäkuussa vaikutti hetkellisesti Kalkkersin asiakasmäärään, sillä muutamat vakioasiakkaat viettivät yönsä vallatussa talossa. Helsingin Vieraskodin eli Pursimiehenkadun asuntolan remontti synnytti paljon levottomuutta ja keskusteluja asiakkaiden parissa kevään aikana. Asuntolana toimiessaan Pursimiehenkatu toimi myös naisten ensisuojana. Naisten tilanteesta oli huolissaan myös sosiaalipäivystys - vaikka naisille löytyikin asunto- tai asuntolapaikkoja, heille ei löytynyt sellaisia paikkoja, joihin pääsee päihtyneenä. Asiakkaiden ohjaaminen vaihtoehtoisiin paikkoihin on yhä ollut vaikeaa, koska ensisuojaolot ovat Helsingissä huonot. Herttoniemen ensisuoja oli usein täynnä, kokonaan asuntoa vailla olevia asiakkaita ei voitu ohjata yöaikaan mihinkään muualle kuin sairaalaan, selviämishoitoasemalle tai putkaan Hyvää yhteistyötä tehtiin Helsingin Diakonissalaitoksen Asunnottomien naisten tukipiste Sallin ja naisten valmennuskeskuksen kanssa sekä Sahaajankadun ensisuojan ja asuntolan sekä Helsingin Vieraskodin kanssa. Kalkkersin aukioloaikaa muutettiin maaliskuun alussa aukiolevaksi klo 22-6.30 väliseksi ajaksi. Työntekijöiden työaika piteni sekä illasta että aamusta. Pidempi alkuvalmisteluaika mahdollisti työntekijöiden mielestä paremman strategiasuunnittelun ja raportteihin perehtymisen. Yökahvila Kalkkers täytti 25.4.2005 seitsemän vuotta, jolloin Kalkkersissa oli siihen mennessä asiakaskäyntejä 93 658. Arskan pesula Tammi- ja maaliskuun välisenä aikana huomattiin, että suihkussa kävijöiden määrä kasvoi. ”Puskaradion” kautta uudet asiakkaat löysivät tiensä Arskan pesulaan. Uusia asiakkaita tuli lisää, sekä miehiä että naisia. Suurin osa kävijöistä on kuitenkin edelleen miehiä, naisia on vähemmän. ”Kun yksi asiakas haluaa suihkuun, muutkin innostuvat. Sen takia joskus muodostuu jono, siis on enemmän kuin kaksi asiakasta odottamassa vuoroaan. Keskimäärin suihkussa kävijöitä on 1-3 päivässä. Asiakkaat pitävät suihkussa käyntiä tärkeänä esim. ”ennen sukulaisten tapaamista tai viranomaisten kanssa asioiden hoitamista. Kävijät ovat pitäneet siitä erityisesti, että suihkussa saa käydä yksin rauhassa ja tilat ovat puhtaat, sillä ne pestään ja desinfioidaan jokaisen kävijän jälkeen” (Arskan pesulan työntekijä). Enemmistö suihkussa kävijöistä oli ikäluokaltaan 30-50 -vuotiaita miehiä. Yksi täitapaus ilmaantui, jolloin Arskan pesula suljettiin ja desinfioitiin kokonaan. Naiset kävivät kertomansa mukaan mieluummin Helsingin Diakonissalaitoksen Naisten tukipiste Sallin suihkussa. Heidän mielestään siellä on turvallisempaa, kun siellä ei ole miehiä. Arskan pesulan käytt Vaatteiden pesu talviaikana käsitti enimmäkseen villaa ja talvitakkeja, pitkiä kalsareita, villasukat olivat suosittuja. Lahjoitus vaatteista oli suuri apu. Samoihin aikoihin pesukoneen käyttö lisääntyi, sillä villapyykit pestiin erikseen. Vaatteita pestiin keskimäärin viisi koneellista päivässä. Eritepyykkiä oli edelleen viikoittain, joten vaatteiden pesun lisäksi Arskan pesulassa käytettiin hygieniapesuohjelmaa. ”Päivittäin pestään talonpyykit, asiakkaiden käyttämät pyyhkeet, lahjoitusvaatteita, vaihtovaatteita ja siivousvälineitä. Pyykkimäärä on rajattu yhteen kassiin/asiakas. Pesukoneesta saattaa löytyä usein pesun jälkeen: pehmoleluja, nukkeja, nalleja, pieniä autoleluja, olutkorkkeja, tonnikalapurkkeja, pillerirasioita, kondomeja, ruiskuja ja neuloja. Lisäksi usein serviettejä ja papereita, jotka kastuessaan sotkevat pesukoneen. Pesun jälkeen löytyneet tavarat palautetaan asiakkaille, paitsi kondomit ja ruiskut.” Arskan pesula on toiminut pitkälti maksimikapasiteetilla, hygieniasyistä joudutaan käyttämään pitkiä pesuaikoja ja pitkää kuivausrumpukäsittelyä joka rajoittaa pestävien pyykkien määrää. Asiakkaista on vuoden aikana onnistuttu karsimaan henkilöt jotka eivät ole palvelun tarpeessa (ei asunnottomat), ja muutaman agressiivisesti käyttäytyneen asiakkaan kanssa on onnistuttu löytämään vakiintuneet asioimisen muodot jotka ovat lisänneet turvallisuuden tunnetta ja vähentäneet häiriöitä. Vakavia häiriöitä on ollut vähän ja turvaranneketta ei ole juurikaan tarvinnut käyttää. Kohtaamispaikka Kohtaamispaikan työntekijä vaihtui 11.2.2005. Kohtaamispaikka oli suljettu asiakkailta vuoden ensimmäisen viikon, koska alavarastossa tehtiin inventaario ja Kohtaamispaikka siivottiin perusteellisesti. Juhani Roiha piti tiedotustilaisuuden ja jakoi informaatiota yhdistyksen asioista. ”Kohtaamispaikan jokainen asiakas on yritetty ottaa huomioon aina yksilönä, jos tähän vain on ollut mahdollisuus. On ajateltu asiakasta psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena: ihminen koostuu kaikista näistä osa-alueista, eikä näitä asioita voi irrottaa toisistaan. Jos asiakas tulee hoitamaan asioitaan, ilmaantuu melkein aina poikkeuksetta myöskin monia muitakin ongelmia, ja sitten on alettu hoitamaan koko ´ongelmavyyhtiä´. Paljon on käytetty ratkaisukeskeistä aikuissosiaalityön ´työotetta´. Asiakkaita on kannustettu vertaistukeen keskenään, ja tämä toimii asiakkaiden välillä hyvin” (Kohtaamispaikan työntekijä). Kohtaamispaikan palveluilla oli kova kysyntä alkuvuodesta 2005. Päivittäin keskustellaan asiakkaiden kanssa eri elämäntilanteista ja kuunnellaan heidän asioitaan. Tärkeä asia on asiakkaiden kannustaminen hoitaa omia asioitaan ja auttaa heitä eteenpäin. Koska suurin osa asiakkaista on samoja, ”heidän vierellään kulkeminen” ja tukeminen on erittäin tärkeä osa työtä. Puhelinta käytetään erittäin paljon virka-, asunto- ja päihdepalveluiden hoitamiseen. Myöskin omaisiin ja ystäviin pidetään yhteyttä.” DNA:n lahjoittamia puhelinkortteja annettiin muutamalle asiakkaalle asioiden hoitoa varten. Myös Helsingin Sanomat oli kovassa kulutuksessa. Terveydellistä ja sosiaalista neuvontaa annettiin päivittäin erilaisiin asioihin ja ongelmiin, samoin lomakkeiden täyttäminen ja selventäminen asiakkaiden kanssa lisääntyivät. Naisten määrä kohtaamispaikan kävijöinä nousi alkuvuonna. Monet asiakkaat kertoivat tulleensa ryöstetyiksi alkuvuonna 2005. Päihtynyt, yksinäinen mies on helppo ryöstön kohde. Yhteistyötä jatkettiin eri tahojen kanssa entiseen malliin.
Viikoittaisina vieraina Kohtaamispaikassa olivat diakoni Nina Klemmt sekä
projektityöntekijä Kari Lamberg Sininauhaliitosta. Vierailijoita oli keväällä paljon; opiskelijoita, yhteistyökumppaneita sekä sosiaalialan työntekijöitä Virosta ja Venäjältä. Toukokuussa kävijöitä kohtaamispaikassa oli muiltakin paikkakunnilta kuin Helsingistä, esim. Tampereelta, Kuopiosta ja Turusta. Huomioitavaa on myös että Herttoniemen asuntolan eli Sahaajankadulla asuvien asiakkaiden määrä lisääntyi kohtaamispaikassa toukokuussa. Yhteistyötä jatkettiin edelleen Vinkin kenttätyöryhmän, Sininauhaliiton ja Alppilan srk: n kanssa. Kesäkuussa kohtaamispaikka oli suljettuna useina päivinä sairastapausten ja suursiivouksen vuoksi (vrt. kesäkuun kävijämäärä). Kulunut kesä ja alkusyksy oli lämmin, joka heijastui Kohtaamispaikan kävijämäärään. Oli selkeästi havaittavissa, että asiakkaat viihtyvät hyvin ulkona ja viestiä ulkona asumisesta Kohtaamispaikkaan tulikin, kun erinäiset asiakkaat kertoivat asuvansa mm. Linnanmäen pusikoissa tai teltassa Pasilan metsissä. Asioita hoidettiin toki kesälläkin. Vaikka Kohtaamispaikka palvelikin heinä- ja osan elokuusta poikkeusaikatauluin, kävijöitä oli heinäkuussa yhteensä 113 ja elokuussa 175. Kohtaamispaikan puhelin olikin päivittäisessä käytössä. Puheluita soitettiin mm. sosiaalityöntekijöille, Kelaan, ulosottovirastoon, asianajajille, kriminaalihuoltoon ja omaisille. Asunto-asioiden hoitamiseen liittyvät puhelut painottuivat tällä jaksolla Assoon, vuokranantajille, erityisdiakoniaan sekä Sininauhasäätiöön. Jaksolla asiakkaita kannustettiin omatoimisuuteen ja kannustettiin soittamaan itse virkapuhelut kuitenkin niin, että työntekijä on kokoajan läsnä ja tarvittaessa antamassa neuvoja asioinnin helpottamiseksi. Kohtaamispaikassa kulunut jakso osoitti myös, että monella asiakkaalla on vakavia päihde- ja mielenterveys- sekä sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia ja yhden asiakkaan asioiden hoitoon alkuunsaamiseen saattoi kulua useitakin tunteja. Asiakkaita neuvottiin, ohjattiin ja kannustettiin päihdekatkolle ja sitä kautta kuntoutukseen. Pitkäkestoin ohjaustyön tuloksia oli nähtävissä mm. siinä, että monet asiakkaista saivat asuntolapaikan tai tukiasunnon asunnottomien sosiaalipalvelutoimiston kautta. Yksi asiakas sai asunnon yksityisiltä vuokramarkkinoilta ja yhteistyön tuloksena aikoja järjestyi myös asuntohaastatteluihin esim. Sininauhaliittoon. Toki Kohtaamispaikka toimii myös sosiaalisena olohuoneena ja Helsingin Sanomia luettiin päivän aikana moneen kertaan. Heinä- elo- ja syyskuun aikana Kohtaamispaikassa annettiin myös neuvoa terveydenhoitoon liittyviin asioihin sekä ensiapua pieniin haavoihin. Muutamalle asiakkaalle tilattiin aika terveyskeskuslääkärille esim. somaattisten sairauksien vuoksi. Heinäkuussa Kohtaamispaikassa oli toimittaja Suomenmaa lehdestä tekemässä juttua asunnottomasta. Kohtaamispaikan asiakkaista miehiä on noin 95 %. Kohtaamispaikassa loka-, marras- ja joulukuun ajalla on kiinnitetty huomioita muutamaan erityiseen asiaan. Kohtaamispaikan ohjaajan työ sisältää usein asiakkaan auttamista asioiden hoidossa ”kädestä pitäen” istuen asiakkaan vieressä ja kertoen, mitä puhelimeen pitää sanoa. Ohjaavan työn tuloksena yksi asiakas sai kolmessa tunnissa Saton vuokra-asunnon ja Asson kautta saatiin muutamalle henkilölle asuntolapaikka ja muutamalle tukiasunto ja joitakin asiakkaita rohkaistiin katkolle menemisessä. Tiivistä työtä tälläkin jaksolla tehtiin myös Sininauhaliiton sekä erityisdiakonian kanssa: asiakkaat sopivat työntekijän avustuksella asuntohaastatteluaikoja ja asiakas kertoi saaneensa asunnon tätä kautta. Loppuvuoden huipennuksena voisi mainita Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkosen ja Asson toimistopäällikkö Taru Neimanin vierailun Kohtaamispaikassa sekä Kohtaamispaikassa järjestetyt pikkujoulut 15.12.2005. Pikkujouluihin osallistui mukava joukko Vva ry:n asiakkaita ja vapaaehtoisia ja erityisen joulutervehdyksen asunnottomat saivat Alppilan seurakunnalta, joka lahjoitti villasukkia ja talvi lippalakkeja. Toiminnanjohtaja Jussi Lehtonen piti pienimuotoisen joulutervehdyksen ja oli henkilökohtaisesti keittänyt joulupuuron. Joulun yksinäisyys kiteytyi pyhien jälkeen erään asunnottoman kommentissa: ”on niitä parempiakin nähty”. Asukki- lehden joulunumero ilmestyi joulun alla ja Kohtaamispaikan asiakkaat sekä vapaaehtoiset osallistuivat ahkerasti lehden jakamiseen niin, että se oli jaettu kaikkiin yhteistyöpaikkoihin ennen joulun pyhiä. Loka-, marras- ja joulukuun aikana Kohtaamispaikassa tehtävää työtä ajatellen työn tulokset ovat puhuttaneet. Työn välillisiä vaikutuksia on vaikea arvioida ja asiakaskunnan ollessa huomattavin osin sama, on koettu hankalaksi nähdä työn saavutuksia. Katkolle pääsystä tullaan kertomaan taas kuntouduttua parempaan vointiin tai asunnon saatuaan asiakas voi hyvinkin ”kadota” joksikin aikaan sopeutuakseen uuteen elämäntilanteeseen. Kohtaamispaikan asiakasmäärät ovat vuoden 2005 tammi-helmikuun jälkeen laskeneet n. 20-30 asiakkaasta/ pvä 10-15 asiakkaaseen /pvä alkuvuodesta tehtyjen linjausten (tiukempi ote asioimiskuntoon ja asioimiseen) seurauksena ja loppuvuodesta on arvioitu tilannetta uudestaan.
Työturvallisuus Alkuvuonna 2005 Kohtaamispaikassa ei tehty Falckille turvahälytyksiä tai kutsuttu virkavaltaa paikalle. Pääosin selvittiin keskustelemalla ja käyttäytymällä itse rauhallisesti. Uhkaavilta tilanteilta ei vältytty kokonaan, mutta monet tilanteet eliminoitiin rauhallisella käyttäytymisellä. Valtaosa uhkatilanteista on yökahvila Kalkkersissa jossa asiakkaiden päihteidenkäyttöä ja muuta käyttäytymistä joudutaan rajaamaan enemmän. Arskan Pesulassa piikkien määrä pyykin joukossa lisääntyi, joten pesulaan hankittiin kokonaan pistoilta suojaavat hansikkaat. Selkävaivojen ennaltaehkäisemiseksi henkilökunnalle hankittiin selkänojalliset tuolit. Ensiaputarvikkeita hankittiin lisää ja huonokuntoisten asiakkaiden määrän lisäännyttyä todettiin että henkilökunnan ensiapukoulutus vaatii pikaista päivitystä. Syyskuussa yökahvila Kalkkersin henkilökuntaan kohdistui uhkailua ja väkivallan uhkaa, jonka vuoksi Kalkkers oli kiinni muutaman yön. Vt. toiminnanjohtaja Jussi Lehtonen oli sulkemisen jälkeen kaksi ensimmäistä yötä kolmantena työntekijänä yökahvilassa. Psykologi Sari Viikki piti asiakastyössä olevalle henkilöstölle purkupalaverin heti tapahtumien jälkeen. Uhkaaviin tilanteisiin liittyen työturvallisuuteen kiinnitettiin jaksolla erityistä huomiota ja työturvallisuuskohtien parantamiseksi tehtiin korjauksia lisäämällä mm. takaoveen lisä salpa helpottamaan henkilökunnan mahdollista poistumista takakautta hätätilanteessa. Myös ilmastoinnin parannustyöt aloitettiin. Tavallisesti yökahvilaan hälytetään poliisi n. 10
kertaa kuukauden aikana ja vartijat 2-4 kertaa kuukaudessa. Valtaosa hälytyksistä
ei sisällä uhkatilannetta, vaan kyse on esim. sammuneen asiakkaan
toimittamisesta putkaan tai sairaalaan. Uhkatilanteita on n. 2-3 kertaa
kuukaudessa. Kohtaamispaikkaan tai Arskan pesulaan joudutaan hälyttämään
poliisit tai vartijat n. 1-3 kertaa vuodessa. Esimerkkinä syyskuun
hälytykset yökahvilassa: 18.5. 2005 työntekijät valitsivat työsuojeluvaltuutetuksi Taina Lipposen ja luottamusmieheksi Jarno Lehtosen. Työturvallisuustilannetta seurataan työsuojeluvaltuutetun laatimien kolmen kuukauden raporttien kautta, lisäksi työturvallisuusasioita käsitellään kuukausi ja viikkokokouksissa.
Vartiosaaren päivätoimintakeskus Vartiosaari toimi tavalliseen tapaan ja saaren mahdollisuuksia hyödynsivät eri tukiryhmissä käyvät henkilöt, Suomenlinnan työsiirtola, Helsingin vankilan kuntoutusosasto, Oulunkylän yhteiskoulun näytelmäryhmä sekä Kotkankadun huoltokoti. Kesäaikaan Vartiosaaressa oli vähemmän asunnottomia kun tavallisesti toiminnanjohtajan sairastumisen takia. Soldiksen puolella aloitti kesäkuun alussa yksi henkilö kuntouttavan työharjoittelunsa. Juhannuksena Soldiksessa pidettiin perinteiset juhannusjuhlat. Yhteistyö Soldiksen ja vankila Kiskohoito-ohjelman välillä jatkui entiseen tapaan.
Hankkeet Yökiitäjä Yökiitäjä Lepakko- hankkeen toteuttamiseksi anottiin rahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä. Hoitokoti Sillanpirtissä asuvat henkilöt kunnostivat linja-autoa talkoovoimin keväällä Tattarisuolla. Yökiitäjä Lepakko esittäytyi julkisuudelle asunnottomien yössä 17.10. 2006. Paikalla oli runsaasti lehdistön ja eri radio-asemien toimittajia ja hankkeelle saatiin runsaasti julkisuutta. Valtioneuvosto hyväksyi Yökiitäjä-hankkeen rahoitussuunnitelman Raha-automaattiyhdistyksen esityksen mukaisesti ja hankkeen toteuttamiseksi saatiin vuodelle 2006 150 000e. Sällikoti Sällikoti-hanke eteni kun Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa päästiin sopimukseen tilojen järjestymisestä hankkeelle. Neuvotteluja Diakonissalaitoksen kanssa Juhani Roihan sairasloman jatkuessa lupautui hoitamaan Elämä On Parasta Huumetta ry:n toiminnanjohtaja Kari Vuorinen. Joulukuussa päävastuu neuvotteluista siirtyi vt. toiminnanjohtaja Jussi Lehtoselle. Sällikoti hankkeen tarvitsemat asunnot ja muut tilat järjestyvät Diakonissalaitoksen kortteliin Alppikadulle, neuvottelut tilajärjestelyistä ja projektin valmistelu jatkuvat vuonna 2006. Tilat ovat valmiina käyttöön syksyllä 2007 jolloin Sällikoti voi aloittaa toimintansa. Raha-automaattiyhdistys on hyväksynyt alustavan rahoitussuunnitelman vuosille 2007-2011. Vuodelle 2006 ei hankkeelle myönnetty lisärahoitusta koska vuoden 2005 avustus on siirretty käytettäväksi vuonna 2006. T A K A I S I N YHDISTYSSIVULLE
|
|