Arskalla on ongelmia

Iltapäivä oli sujunut niin hyvin kuin se Hesarin nurkilla voi vain sujua. Kassissa leipää ja lenkki. Kaveripiiri oli tarjonnut pakkasen torjuntaan tulilientä. Väsy alkoi hiipimään ja oli suunnattava kohti Hietsua. Oli varhaisilta. Päästyään sporalla nurkille hän huomasi oven edessä muitakin. Tyly lappu ovessa: Ensisuoja täynnä. Mikä nyt neuvoksi. Arskalla välähti, suuntasi Mäkelänkadulle tsiigaan olisko Kalkkers auki. Pakit tuli sieltäkin oli parillinen viikko ja Kalkkers kiinni. Nyt on dorkaa, jupisi Arska. Takasin stadiin ja mietintämyssy nuppiin. Arska hylkäsi ajatuksen hankkiutumisesta Kisahalliin. Oon liian selvä, hän funtsas. Ei auta, on suunnattava tuttuun rappuun, ku on niin galsa. Aamulla voi kömytä sit sumpille Vepaan Vaasankadulle.

Arskan isänpäivä

Tänään on sitten taas kärsimyksen päivä. Kaikki mestat järjestään bosessa. Niin on ollut yön katupoikakin. Kisahallin putka pysyy tuttuna, kun harva se yö yöpyy siellä. En taas tiedä mistä korjasi talteen virkavalta. Toivottivat lähtiessä hyvää Isänpäivää. Tokko kovin kummonen päivä tulee, ku on 65 senttiä fyrkkaa. Täytyyks mennä kattoon Kamppiin, jos sais nauhalle vaik silt tutult ruskilta. Surkee fiilis, mut kyl se täst lähtee rullaan, ku saan itteni Kamppiin. Tuli täs dallatessa mieleen lapset, jotka varmaan heittää ajatuksen faijalleen, joka dallaa toista katua ylös ja toista alas. Ne budjaa siel landella, onneks ne ei seuraa jalanjälkiä, ne ei ole alennustilaa nähneetkään, mut voivat tsennata, et ei kliffasti mee. Tippa tulee silmään, ku ne kloddit oli niin snadeja ku erottiin. Harvakseltaan on nähty. Aina mä sillonki snadis jurris. Mut otetaan unohdustippoja, ni ei tuu suru puseroon. Galsa tuuli, mut kohta perillä. Kovaa on gartsalla, oikein life style. Arskan isänpäivä

Kevyt lenkki tekee kylläiseksi

Reppu-Reiska ja Kassi-Alma olivat telttailemassa kesäisessä metsä-Suomessa. Seuraava tarina on niin sanotusti vitsillinen tarina eli fiktiota: ruoka, jota ei tarvitse maksaa.
Asunnoton pariskunta heräsi teltasta makuupusseistansa ja nälkä oli kova. Pari päätti lähteä ruokalenkille. - Haluatko kävellä puolikkaan vaiko koko lenkin? mies kysyi. - Koko lenkin tietysti, tuleehan ainakin vatsa täyteen, nainen tokaisi.
Siinä käveltiin muutama satakunta metriä, miehen entinen heila tuli vastaan, ja samassa meni iho aivan kananlihalle. Vaihdetaan siis puolta, niin että on turvallista kävellä, samalla mies laittaa lippalakkiaan syvemmälle silmien päälle. Kuin kissa kuumaa puuroa kiertäen tilanne menee nopeasti ohi.
Tämä koko lenkin syöminen on todellakin vaikeaa kuivin suin. Mutta jostakin tuli selvästi kahvin tuoksu - juotiinpas ripeästi "kahvit" siinä samalla. Ketunleipiä näkyi olevan maantien varrella runsain määrin, muutama otettiin tietenkin mukaan.
Lenkki alkoi olla jo loppusuoralla, vatsa oli täyttynyt yllättävän nopeasti. Hikipisarat tippuivat pitkin kasvoja, ja pitihän lopuksi kasvot ja kädet pestä, sillä puhtaus on jo puoli ruokaa. Niin sitten lopuksi kävi, että kävelylenkin päätteeksi pariskunta hivuttautui teltan perukoille ja alkoivat siinä kumpikin lepäillä kesäisessä metsän siimeksessä.

Jorkki

On paikka nimeltä Vartiosaari,
takana loistavana näkyy kaunis sateenkaari,
juuri on ollut kova ukonilma,
sätkä suussa sen sanoi ystävämme Hilma.
Kaunis paikka on todella tää,
jossa voi viettää rauhallista elämää,
ei mitään kiirettä, vaan rennosti vaan,
välillä voi jotain tehdä, sitten tuonnempana huilataan.
Porukka koossa ja henki päällä,
sen tietää ne, jotka ovat käyneet täällä,
jokainen tekee sen, minkä vain pystyy,
ja keittiössä hiljalleen lihapata uunissa kypsyy.
Nytten pyydän kaikkia olemaan hiljaa siis,
elokuussa Vva ry täyttää vuodet kakskyt viis.

Jorkki

Hymyä huuleen

Kaksi suomalaista oli kesälomalla ulkomailla ja parhaillaan meren rannalla sekä uimassa että ottamassa aurinkoa. Vähän ajan päästä toinen näki blondin kävelevän uimarannalla koko ajan takaperin, kysäisi sitten toiselta: "Mitähän varten toi blondi kävelee takaperin?" Toinen katsoi vähän aikaa ja sanoi: "Luulen, että hän on niillä peruutusmatkoilla."

Kaveri oli kysellyt toiselta, että oletko nähnyt niitä citykaneja viime aikoina. Toinen vastasi: "En ole muuten, mutta minusta tuntuu, että ne ovat siirtyneet joukolla kanikonttoriin."

Jorkki