VVA RY 20 VUOTTA 2007

Tavoite: koti kaikille!
Katsaus yhdistyksen historiaan

Vailla vakinaista asuntoa ry perustettiin 16.12.1986 vapaaehtoisten voimin. Järjestön perusti Helsingin Lauttasaaren tukikodissa joukko asunnottomia miehiä apunaan kaksi kaupungin sosiaalityöntekijää. Lauttasaaren miehet olivat puuhanneet jo vuoden päivät venettä ja laituria, joten ajatuksia oli tullut vaihdettua kaikesta muustakin. Oli tulossa YK:n asunnottomien vuosi 1987 - alas asunnottomuus ja ylös yhdistystoiminta.

Asunnottomuuteen kiinnitettiin valtakunnallista huomiota YK:n julistamana kansainvälisenä asunnottomien vuonna 1987. Tuolloin asunnottomia arvioitiin Suomessa olevan noin 20 000. Holkerin hallituksen ohjelmassa asetettiin tavoitteeksi asunnottomuuden poistaminen vuoteen 1991 mennessä.
Eiköhän yhdistys pian tee itsensä tarpeettomaksi, leukailivat Lauttasaaren asunnottomat optimistit ja perustajajäsenet, mukana tuleva toiminnanjohtaja Juhani Roiha.

Lauttasaaren laituri
Vva:n vapaaehtoistoiminta haki ensimmäisen vuoden uomiaan: tekijät olivat aikaisemmin pikemminkin olleet vastaavan toiminnan kohteina kuin itse toimimassa.
Ihka ensimmäisiä yhteisprojekteja oli rakentaa Lauttasaaren tukikodin rantaan kauan kaivattu laituri. Rakentamista ei tapahtunut, vaikka kovasti odotettiin. Roiha päätti rakentaa laiturin vaikka yksin ja järjesti rakennustarpeet venesataman ylijäämistä kaupungin luvalla. Naapuruston asukkaat alkoivat marmattaa, mutta mitään laitonta ei ollut tekeillä, ja laituri sai päinvastoin vauhtia.
Vähitellen yhteistoimintaan alettiin uskoa, vaikka käytäntöön pano välillä olikin monivivahteista. Lisäksi asuntoloissa elävät pelkäsivät alkuun, että aktiivinen yhdistystoiminta tuo harmeja vähäiseenkin asumiseen.

Asukki syntyy
Asukki-lehden tekemisestä tuli heti yksi tärkeimmistä yhdistyksen toiminnoista. Jäsenet hankkivat jutut, toimittivat ne, taittoivat lehden tuon ajan leikkaa-liimaa-tekniikalla ja järjestivät painatuksen. Ensimmäisiä lehtiä teki ja taittoi ja vei painoon jäsenten apuna ulkopuolelta kutsuttu toimitussihteeri. Lehti jaettiin jalkatyönä yhteismajoituspaikkoihin, sosiaalivirastoon, kaupungin ja valtion päättäjille sekä järjestöihin.
Ensimmäisenä toimintavuonnaan Vva järjesti mm. Asukki-lehden arviointitilaisuuksia yömajojen ja muiden yhteismajoituspaikkojen asukeille ja kävi tutustumiskäynnillä mm. Asukasliitossa.

Yhteiskunnassa ollaan
Vva järjesti yhdessä muiden tahojen kanssa erilaisia tilaisuuksia; kansanedustajat ja asunnottomien liikkeet tapasivat eduskunnan kahviossa, Helsingin Asuntojonon kanssa juhlittiin yhdistyksen 1-vuotissyntymäpäiviä teemalla ”Vuosi asuntojonossa – vuosi vailla vakinaista asuntoa!”. Vva teki yhteistyötä muiden kanssa aina kun tilaisuus palveli yhdistyksen sääntöjen mukaista tavoitetta: yhteismajoituksessa asuvien asioiden viemistä eteenpäin.

Tyvestä puuhun
Yhdistyksellä ei alkuaikoina ollut mitään varsinaista toimitilaa, vaan hallituksen kokoukset pidettiin A-killan kerhohuoneistossa ja Asukkilehden arviointitilaisuudet Kriminaalihuoltoyhdistyksen kerhotilassa. Nykyinen toiminnanjohtaja osallistui teinityttönä Vva ry:n pikkujouluihin, joista jäi mieleen pieni tupakansavua täynnä oleva tila ja Santtu Seutu soittamassa kitaraa.
Taloudellisesti yhdistyksen toiminta lähti käyntiin sosiaalihallituksen myöntämällä starttirahalla eli 10 000 markan kerta-avustuksella. Avustus myönnettiin asunnottomien lehden kokeiluun. Yhdistys sai vapaaehtoistyön toimintatukea myös Helsingin kaupungilta ja Oy Alko Ab avusti yhdistystä.
Juhani Roiha teki kaupungilla kierroksia ja solmi suhteita. Kun hän päätti ensimmäisen kerran mennä Stakesiin, sosiaali- ja terveysalan tutkimuskeskukseen, hän istahteli ympyrätalon odotustilojen tuoleilla ja tutki virkailijoiden nimikylttejä. Sen oven summeria hän soitti, jonka nimikyltti tuntui ystävällisimmältä.
Vva ry rekisteröitiin vasta 1.2.1998. Vuonna 1989 yhdistyksen sääntöihin lisättiin mm. se, että yhdistys vaatii yhteiskunnalta toimenpiteitä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien asumisoikeuden turvaamiseksi. Vva ry järjesti asuntolakierroksia ja yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi.

Vasaroita Vartiosaaressa
Helsingin kaupungin kiinteistölautakunta vuokrasi vuonna 1989 Vva ry:lle Vartiosaaresta ränsistyneen kesähuvilan pihapiireineen. Paikka kunnostettiin talkoovoimin päivätoimintakeskukseksi. Sauna oli tilanteessa tärkein, ja se valmistui ensimmäiseksi.
Talkoovoimin tarkoitti sitä, että yhdistyksen edesmennyt toiminnanjohtaja Juhani Roiha kävi hakemassa miehiä Hakaniemen torilta, kuskasi heidät veneellä saareen, löi vasaran käteen ja sanoi että nyt loppui ryyppääminen.
Saaressa viihdyttiin, mutta aina sieltä joku halusi asioilleen kaupungille, ja jos asiat kestivät pari vuorokautta ja tuoksuivat turhan voimakkaasti, Roiha toisti operaationsa. Tällä tavalla kiteytyi sekin Vva:n ajatus, ettei yhdestä mokasta tuomita. On saatava yrittää uudelleen. Vartiosaari korjattiin viimeisen päälle ja asiantuntevasti.
Vuodesta 1995 Vartiosaaressa on järjestetty vankilassa rikostaan sovittavien perhetapaamisia ja perheleirejä. Urheiluseura Ht - Drys, jonka jäsenet koostuivat asunnottomista ja hoito- ja tukikodeissa asuvista henkilöistä, järjesti lento- ja jalkapallo-otteluita sekä kalastuskilpailuja Vartiosaaressa. Vuonna 1995 myös Vartiosaarta vastapäätä olevaa Soldista alettiin remontoida. Vva ry:n taitojenvaihtoverstas aloitti toimintansa Soldiksessa ja jatkoi Kriminaalihuoltoyhdistykseltä vuokratuissa kellaritiloissa Sörnäisissä. Siellä ryhdyttiin tekemään monenlaisia puu- ja metallitöitä asianmukaisin laittein.

Vauhdikkaasti Vaasankadulla
Yhdistys vuokrasi kokoontumistilan vapaaehtoistoiminnalle Vaasankatu 5:stä 1995. Vuonna 1996 nykyinen toiminnanjohtaja palkattiin vastavalmistuneena sosiaalikasvattajana Vva ry:n järjestösihteeriksi. Juhani Roiha oli palkattu muutamaa vuotta aiemmin Vva ry:n projektivastaavaksi. Työ oli hektistä, kuten vieläkin, ruokatuntia ei tainnut olla eikä palkkakaan ollut kaksinen. Töitä paiskittiin: samalla kun toimitettiin lehteä, hoidettiin ihmisten asumisasioita, välillä käytiin saaressa ompelemassa verhot ikkunoihin ja sieltä juostiin eduskuntaan haastattelemaan kansanedustajaa. Vva ry juhli 10-vuotissyntymäpäiviään tammikuussa 1997 Kriminaalihuoltoyhdistyksen tiloissa Kinaporinkadulla.

Yökahvila ja Eurooppa
Vuonna 1998 perustettiin Yökahvila Kalkkers. Sitä oli perustamassa mm. Jussi Lehtonen, joka nyt perustaa Sällikotia. Yksi ympyrä sulkeutuu. Asukki-lehden toimitussihteerinä toimii taas sama lehdenperustajaporukkaan kuulunut toimitussihteeri.
Vva ry on koko olemassaolonsa ajan järjestänyt lukuisia erilaisia tilaisuuksia ja tempauksia sekä osallistunut asunnottomuutta käsittelevään politiikkaan. Ensimmäisen epävirallisen “asunnottomien yön” järjesti vuonna 1996 TOTU-ryhmä eli Toimeentulotukiryhmä, joka koostui sosiaalialan järjestöistä ja alalla työskentelevistä. Ryhmä leiriytyi eduskuntatalon eteen. Seuraavana vuonna Vva ry alkoi kehittää TOTU-ryhmän kanssa Asunnottomien yö -tapahtumaa.
Vuonna 1998 Vva ry liittyi Eurooppalaisten asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestön Feantsan jäseneksi, jonka toimintaan se edelleenkin osallistuu aktiivisesti.
Kalkkersin perustamisen myötä yhdistyksen palkatun henkilöstön määrä kasvoi, ja tänä päivänä Vva ry:ssä työskentelee 13 palkattua henkilöä eri toimipisteissä. Kohtaamispaikassa ja Arskan Pesulassa kolme, Yökahvilassa neljä, toimistolla kaksi, Yökiitäjässä kolme ja Sällikotia valmistelee yksi. Yhdistyksen päivittäiseen toimintaan osallistuu myös joukko asunnottomia ja asunnollisia vapaaehtoisia.
Ilman Raha-automaattiyhdistyksen tukea Vva ry:n toiminta ei olisi mahdollista nykyisessä laajuudessaan, joten suurin kiitos kuuluu sinne.

Kokosivat
Sanna Lehtonen ja Raija Maunula

Arkisto       VVA RY ETUSIVU uuteen ikkunaan

Katsaus asuntopoliittiseen historiaan

1960-luvulla Suomessa puhuttiin kodittomista. Uudempi termi asunnoton otettiin tietoisesti käyttöön hallinnossa 1970-luvulla. Asunnottoman oli tarkoitus olla rationaalisempi ilmaus ja kertoa ongelman rakenteellisuudesta. Vuonna 1982 Ilkka Taipale rajasi ”koditon” –sanan tarkoittamaan asunnotonta, vailla tiettyä elämänpiiriä olevaa, irrallista ja juuretonta ihmistä. Uusin asunnottomuusmääritelmä ei määritä asunnotonta syyn perusteella vaan ottaa lähtökohdakseen paikan jossa asunnoton oleilee.

Sosiaalipoliittisessa ajattelussa, jonka osana myös palvelut asunnottomille on järjestetty, on tapahtunut merkittäviä muutoksia sitten 1960-luvun. Niiden palveluiden, joiden uskottiin 1960-luvulla ja vielä pitkälle 1970-luvullakin olevan hyväksi asunnottomille, katsotaan nyt olevan tarpeellisia vain pienelle vähemmistölle. Palveluissa siirryttiin silloin yömajoista hoito- ja huoltokoteihin.

Holkerin hallitus asetti vuonna 1987 tavoitteeksi asunnottomuuden poistamisen vuoteen 1991 mennessä. Tavoite kirjattiin myös asunto-olojen kehittämisohjelmaan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliseen suunnitelmaan. Valtion budjetissa osoitettiin erityismäärärahoja asunnottomien asuttamiseksi ja vuosittain asetettiin konkreettiset määrälliset tavoitteet hankittaville asuntopaikoille. Viisivuotiskauden tavoitteena oli järjestää kaikkiaan runsaat 16 000 asuntopaikka asuntoa vaille oleville. Vastuu jaettiin ympäristöministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalojen kesken. Myös raha-automaattiyhdistykseltä saatiin tukea hankkeeseen. 1980-luvun puoliväliin ajoittuu myös Y-säätiön perustaminen. Y-Säätiö osti asuntoja vanhasta asuntokannasta ja vuokrasi niitä asunnottomille.
Asunnottomat tuli asuntohallituksen ohjeiden mukaan asettaa etusijalle aravavuokra-asuntojen asukasvalinnassa. Ensisijaisena tavoitteena oli asuttaa asunnottomat tavallisiin vuokra-asuntoihin.
Viisivuotisen ohjelmakauden päätyttyä vuoden 1992 keväällä asunnottomana oli vielä noin 13 000 henkilöä. Vaikka asuntoja järjestettiin jatkuvasti asunnottomille, uusia asunnottomia tuli koko ajan lisää. Vuonna 1998 voimaan astunut 7 prosentin asumisen omavastuu vähennettiin toimeentulotuesta, mikä vaikeutti tilannetta entisestään.
Vastuu asuntojen tuottamisesta siirtyi pikkuhiljaa valtiolta kunnille. Vuodesta 1987 valtion budjetista osoitettiin varoja kunnille asunnottomuuden hoitoon. 1990-luvulla kunnat kantoivat päävastuun asuntotuotannosta.

21.4.1998 kokoontui ympäristöministeri Sinikka Mönkäreen johtama asunnottomuuskokous, jossa pohdittiin asunnottomuusongelmaa ja tehtiin ehdotuksia asuntotilanteen parantamiseksi.
Ympäristöministeriön asettama asunnottomuustyöryhmä etsi ongelmakohdat joita olivat
- aravavuokra-asuntotuotannon riittämättömyys,
- asukasvalintaan liittyvät ongelmat,
- tuetun asumisen riittämättömyys,
- vastuujakokysymykset asunto-, sosiaali-, ja terveydenhuollon viranomaisten kesken,
- krooninen pienasuntopula ja
- asukkaiden maksukykyyn liittyvät ongelmat.
Kuntien ja valtionhallinnon edustajat olivat keskusteluissa yksimielisiä siitä, että asunnottomuuden vastaisia toimia oli tehostettava, ennen kuin tilanne riistäytyisi hallinnasta. Tärkeimpänä toimenpiteenä pidettiin kohtuuhintaisten pienasuntojen rakentamista pääkaupunkiseudun kuntiin.

Vuonna 2000 hallitus hyväksyi asuntopoliittisen strategiansa, jonka mukaan mm. asunnottomien määrä pyrittiin kääntämään laskuun. Tätä varten ympäristöministeriöön asetettiin työryhmä, jonka tehtävänä oli laatia asunnottomuuden vähentämisohjelma vuosille 2001-2003. Tavoitteena oli saada näinä vuosina hankituksi ja rakennetuksi noin 1000-1200 asuntoa vuodessa yksinomaan asunnottomille. Keskeisenä asunnottomuuden vähentämisessä oli asukasvalinta valmistuviin ja vapautuviin arava- ja korkotukilainoitettuihin asuntoihin.

Valtiovallan asunnottomuuspolitiikan tavoitteet tänään
Lähtökohtana on, että asunnottomuuden ongelmat eivät ratkea yksin asuntopolitiikan keinoin eivätkä ilman kuntien ja ns. kolmannen sektorin osallistumista.
Tavoitteena on
- laatia pitkäaikaisesti asunnottomana olleille tai muutoin vaikeasti asutettaville asunnottomille nykyaikaisia erityyppisiä palveluasuntoja ja niihin liittyviä palvelutiloja
- laatia pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma vuosille 2008-2011, tavoitteena 2000 asuntopaikan toteuttaminen
- kehittää uusia asumisratkaisuja, joissa palvelut on integroitu asumiseen
- arvioida toteutettujen valtakunnallisen ja pääkaupunkiseudun asunnottomuuden vähentämisen toimenpideohjelmat

Valtion asuntopoliittinen tuki asunnottomuuden poistamiseksi:
- kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjonta
- korkotukilainoitus täydennettynä investointiavustuksella

Ongelmia
...kuka rahoittaa tarvittavat palvelut ?
...nimby–ilmiö
...kuntien kilpailu hyvistä vuokranmaksajista. ?

Kokosi
Sanna Lehtonen

Arkisto       VVA RY ETUSIVU uuteen ikkunaan