Kun asunnottomuutta kokevat ihmiset pääsevät mukaan kertomaan omaa tarinaansa – ajatuksia elokuvasta Down the Arm of God
Asunnottomuudesta on tehty paljon elokuvia. Harvemmin asunnottomuutta kokevat ihmiset ovat kuitenkaan päässeet itse vaikuttamaan siihen, millainen kuva heidän elämästään syntyy. Down the Arm of God poikkeaa tästä lähtökohdasta, ja juuri siksi se on kiinnostava.
Peter Brunnerin ohjaama ja yhdessä Caleb Landry Jonesin kanssa käsikirjoittama elokuva kertoo nuoresta pastorista, joka yrittää auttaa asunnottomuutta kokevia ihmisiä pienessä teksasilaisessa kaupungissa ankaran talven keskellä. Vastassa ovat vaikeat olosuhteet, mutta myös oman seurakunnan ennakkoluulot. Elokuvan taustalla on useiden vuosien työ ihmisten kanssa, jotka kokevat tai ovat kokeneet asunnottomuutta. Heidän kokemuksensa ovat vaikuttaneet käsikirjoitukseen ja elokuvan toteutukseen, ja mukana on myös asunnottomuutta kokeneita ihmisiä.
Tämä ei ole aivan tavanomainen tapa tehdä fiktiota asunnottomuudesta. Usein aihetta lähestytään ulkopuolelta: kamera näyttää kadun, kylmyyden, päihteet ja vaikeat elämäntilanteet. Ihminen jää helposti niiden keskellä tapahtuvien asioiden kohteeksi. Down the Arm of God antaa asunnottomuutta kokeneille ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millaisena heidän elämänsä elokuvassa näyttäytyy. Se ei väistä vaikeuksia, mutta ei myöskään rakenna koko tarinaa niiden varaan.
Tässä on myös elokuvan kiinnostavin jännite. Päähenkilö on pastori, joka haluaa auttaa. Elokuva tuo esiin, ettei auttaminen ole aina yksinkertaista eikä hyvä tarkoitus yksin riitä. Samalla herätetään kysymys, millainen merkitys on sillä, pääsevätkö ihmiset itse vaikuttamaan omaa elämäänsä koskeviin asioihin.
Vva ry näkökulmasta kiinnostavaa on erityisesti se, että asunnottomuutta kokeneet ihmiset ovat päässeet vaikuttamaan siihen, miten heidän elämästään kerrotaan. Kokemustieto ei ole vain elokuvan taustalla, vaan osa sen tekemistä. Se antaa myös katsojalle toisenlaisen lähtökohdan tarkastella asunnottomuutta: ihmisten omien kokemusten kautta, ei vain ulkopuolelta kuvattuna.
Myös tuen tarjoajan riippumattomuudella on VVa ry:n kokemuksen mukaan merkitystä. Kun apu ei ole sidottu poliittisiin tai uskonnollisiin lähtökohtiin, ihmisellä on paremmat edellytykset tulla kohdatuksi omista lähtökohdistaan. Tämä vahvistaa luottamusta ja auttaa turvaamaan itsemääräämisoikeuden, yksityisyyden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden myös silloin, kun elämäntilanne on erityisen vaikea.
Elokuva ei tietenkään voi kertoa kaikkea asunnottomuudesta. Yksittäinen tarina ei selitä asumisen hintaa, toimeentuloa tai palvelujen toimivuutta. Eikä fiktion tarvitsekaan olla yhteiskuntapoliittinen puheenvuoro. Mutta sillä on väliä, millaisena ihminen nähdään. On eri asia kuvata asunnottomuutta ongelmana kuin ihmisiä, joiden elämässä asunnottomuus on yksi, usein hyvin merkittävä, osa.
Down the Arm of God on parhaimmillaan juuri tässä. Se ei tee asunnottomuutta pelkäksi taustaksi eikä ihmisiä pelkiksi ongelmiksi. Samalla se jättää tilaa myös ristiriidoille: auttaminen ei ole aina yksinkertaista, eikä hyvä tarkoitus yksin riitä.
Down the Arm of God ei tarjoa valmista ratkaisua asunnottomuuteen. Eikä sen tarvitsekaan. Sen ansio on siinä, että se yrittää kertoa asunnottomuudesta tavalla, jossa ihmiset eivät jää vain elokuvan aiheeksi. Se on jo itsessään merkittävä lähtökohta.
(Elokuvan on kuvannut suomalainen Peter Flinckenberg.)
Down the Arm of God esitetään Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla:
19.9. klo 16 – Kinopalatsi 7
20.9. klo 20.45 – Kinopalatsi 7
24.9. klo 21.00 – Kinopalatsi 7
Erja Morottaja
Kirjoittaja on Vva ry viestintäpäällikkö, joka on aikoinaan ostanut ohjelmasisältöjä tv-kanavalle ja vastannut televisiokanavien ohjelmistoista. Eli jonkinlainen suhde liikkuvaan kuvaan ja ruutuun on ollut jo ennen tätä arvostelua 🙂.
Rakkautta & Anarkiaa: Down the Arm of God