Järjestöt eivät ole menoerä, vaan monelle viimeinen turvaverkko

Helsingin Sanomat julkaisi 17.8. artikkelin, jossa järjestöjen toiminta niputettiin satojen tuhansien eurojen kulueräksi, joka ei saavuta tavoitteitaan. Näin yksioikoinen kuva ei tee oikeutta järjestöjen tekemälle työlle eikä niille ihmisille, joita työ koskee. 

Esimerkiksi asunnottomuutta kokevat ja sen uhan alla elävät ihmiset jäävät usein sote-järjestelmän ja hyvinvointialueiden suurissa kokonaisuuksissa näkymättömiksi. Julkisen sektorin palvelut eivät tavoita kaikkia, ja osa ihmisistä jää kokonaan tuen ulkopuolelle. Tilanteisiin liittyy usein pitkittyneitä päihde-, mielenterveys- ja sosiaalisia ongelmia, joilla on raskaat inhimilliset ja taloudelliset seuraukset. 

Eikä asunnottomuus koske vain päihde- ja mielenterveysoireilevia. Sen uhan alle joutuvat yhä useammin pienituloiset matalapalkka-aloilla työskentelevät, lapsiperheet, opiskelijat ja vanhukset eikä nykyinen palvelujärjestelmä huomioi näiden ryhmien tarpeita, sillä asunnottomuuden muodot ja tuen tarpeet vaihtelevat lyhytaikaisesta asunnottomuudesta pitkäaikaisiin, syvälle juurtuneisiin ongelmiin.  

Järjestöjen työ ei ole päälle liimattua hyväntekeväisyyttä. Se perustuu vuosikymmenten aikana kertyneeseen erityisosaamiseen ja matalan kynnyksen kohtaamiseen, jossa ihmisiä todella kuunnellaan ja heidät myös ohjataan lakisääteisten palvelujen piiriin. Tämä työ ei ole mahdollista pelkällä vapaaehtoisuudella. Järjestöissä työskentelee koulutettuja ja kokeneita ammattilaisia, jotka osaavat tukea kriisiytyneissä elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Ilman tätä asiantuntijuutta moni jäisi täysin ilman apua. 

Viime vuosina viranomaisasiointi on yhä enemmän siirtynyt digitaalisiin kanaviin. Monella ei kuitenkaan ole tarvittavia taitoja tai välineitä. Yhdenvertaisuus ei toteudu, jos ihmiset eivät pääse heille kuuluviin palveluihin. Tässä järjestöjen merkitys on ratkaiseva: ne avaavat ovia, madaltavat kynnystä ja tavoittavat ne, jotka muuten jäisivät kokonaan näkymättömiin. 

On harhainen olettamus, että järjestöt olisivat yhteiskunnassa turha menoerä. Todellisuudessa ne täydentävät julkisia palveluja tavoilla, joihin viranomainen ei yksin kykene. Ne säästävät yhteiskunnalta kustannuksia, mutta ennen kaikkea ne antavat ihmisille toivoa ja mahdollisuuden nousta takaisin jaloilleen. 

Teksti lähetettiin 18.8.2025 vastineena Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusosastolle, jossa sitä ei ole julkaistu.

Lisätietoja
Sanna Tiivola, toiminnanjohtaja
s-posti: sanna.tiivola (at)vvary.fi
puh. 050 407 9702

Erja Morottaja, viestintäpäällikkö
s-posti: erja.morottaja(at)vvary.fi
puh. 044 773 4700

Taustatietoa:
Valtio tukee Suomessa vuosittain sosiaali- ja terveysalan järjestöjä 384 miljoonalla eurolla. Tuesta leikataan ensi vuonna kolmannes, ja lisää vuonna 2026. Suomessa on lähes 9 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä, jotka ovat velvollisia raportoimaan vuosittain toimintansa läpinäkyvyydestä, vastuullisuudesta ja tuloksellisuudesta. STEA-avustuksilla rahoitetuissa avustuskohteissa työskenteli vuonna 2024 yhteensä 8 792 työntekijää Järjestöjen vapaaehtoistoiminnassa raportoitiin vuonna 2024 olleen yhteensä n. 232 000 henkilöä. Yksi järjestötyöntekijä koordinoi keskimäärin 23 vapaaehtoista.

Järjestöjen tekemän työn tuloksellisuudesta STEA raportoi yleiskatsauksessaan:
”Yksilöllisen tuen kohtaamisiin sisältyi sekä kasvokkain annettua yksilöllistä tukea että verkossa ja puhelimitse annettua tukea. Raportoituja osallistujia oli neuvonnan ja yksilöllisen tuen toiminnoissa n. 2,5 miljoonaa ja ryhmätoiminnoissa 4,1 miljoonaa. Kaiken kaikkiaan kohtaamisia eri kohderyhmien kanssa oli vuonna 2024 noin 40 miljoonaa.

Vuonna 2024 tehdyn toiminnan tuloksellisuudesta raportoi STEAlle vuoden 2025 alussa yhteensä 1508 avustuskohdetta. Näille avustuskohteille myönnettyjen STEA-​avustusten yhteenlaskettu määrä oli n. 325 miljoonaa euroa.
Avustuskohteista 472 sai STEAlta arvion avustuskohteen toiminnan tuloksellisuudesta. Arvioitujen avustuskohteiden tuloksellisuus oli pääsääntöisesti hyvällä tasolla. Erittäin hyvän tuloksellisuusarvion sai 27 % arvioiduista avustuskohteista. Hyvä-arvion sai 45 % ja riittävä-arvion 21 % avustuskohteista. Tyydyttävä-tuloksellisuusarvion saaneita avustuskohteita oli 7 % ja heikko-arvion saaneita 1 %.
Heikon tuloksellisuusarvion saaneissa avustuskohteissa raporteissa oli tuloksellisuuden osalta kokonaisuudessaan ongelmia. Myös tyydyttävän tuloksellisuuden saaneissa kohteissa oli joltain osin samankaltaisia ongelmia, mutta pienemmässä mittakaavassa. Näissä avustuskohteissa oikeaa kohderyhmää oli tavoitettu heikosti tai vain osittain ja toiminta oli kohdistunut pieneen osaan aiotusta kohderyhmästä. Myös määrällisesti oli tavoitettu vain pieni osa kohderyhmästä. Tuloksellisuusarviointien perusteella vain pieni osa toteutuneesta toiminnasta tuki aiottujen tulosten aikaansaamista.”

Vva ry sai STEAlta vuoden 2024 tuloksellisuusarvioinnista pääosin arvosanan: ”Hyvällä tasolla”. Haluamme kuitenkin huomauttaa, että kaikilla järjestöillä ei ole sellaisia henkilöstö- sekä tiedonkeräys- ja käsittelyresursseja eikä niiden ylläpitoon tarvittavaa varallisuutta, jotta ne voisivat tuottaa STEAn vaatimaa tuloksellisuusraportointia.

Vailla vakinaista asuntoa ry asunnottomien itsensä vuonna 1986 perustama voittoa tavoittelematon kansalaisjärjestö, joka on puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Vva ry toimii asunnottomien edunvalvojajärjestönä Suomessa. Vva ry:n kaiken toiminnan tavoitteena on, että jokaiselle asunnottomuutta kokevalle ihmiselle löytyy hänen tarpeisiinsa vastaava asumisratkaisu.

Lähteet: Sosten artikkeli Sosiaali- ja terveysjärjestöt Suomessa, ja STEAn Yleiskatsaus vuonna 2024 STEA-avustuksilla rahoitettuun toimintaan.

Vva ry:llä on nelisenkymmentä palkattua työntekijää, joista joka neljännellä on omakohtainen kokemus asunnottomuudesta tai sen lieveilmiöistä. Toiminnassamme on myös muuten mukana, esimerkiksi vapaaehtoisina, työkokeilussa tai kuntouttavassa työtoiminnassa laaja joukko asunnottomia tai asunnottomuutta kokeneita henkilöitä. Osallisuus ja vertaisuus ovat meille sekä tärkeitä arvoja että käytännön arkea.