Mitä tapahtuu ihmiselle, jolla ei ole enää ketään?
Asunnottomuutta kokevien ihmisten tilanteet eivät useinkaan ratkea yhdellä palvelulla tai yhdellä tapaamisella. Monella on samanaikaisesti haasteita esimerkiksi asumisessa, toimeentulossa, terveydessä ja palveluihin pääsyssä. Silloin tarvitaan toimijoita, jotka pystyvät kohtaamaan ihmisen matalalla kynnyksellä ja auttamaan häntä eteenpäin.
Vailla vakinaista asuntoa ry:n työssä tämä tarkoittaa esimerkiksi neuvontaa, palveluihin ohjaamista, asumisen ongelmien selvittämistä, rinnalla kulkemista ja vertaistukea. Samalla järjestö tuo päätöksentekoon tietoa siitä, mitä asunnottomuutta kokevien ihmisten arjessa todella tapahtuu.
Järjestöjen merkitys ei ole vain siinä, kuinka monta ihmistä toiminnassa kohdataan. Merkitystä on myös sillä, mitä kohtaamisten avulla voidaan ehkäistä. Häätöjä, tilanteiden kriisiytymistä, palvelujen ulkopuolelle jäämistä ja sitä, että ongelmiin päästään puuttumaan vasta siinä vaiheessa, kun tarvitaan raskaampia palveluja.
Asunnottomuutta kokevien ihmisten näkökulmasta toimiva palvelukokonaisuus edellyttää myös sitä, että joku auttaa silloin, kun omat voimavarat eivät riitä palvelujärjestelmässä asioimiseen. Järjestö voi olla tässä tärkeä linkki ihmisen ja muun palvelujärjestelmän välillä.
Riippumattomuudella on tässä työssä merkitystä. Kun tukea tarjotaan ilman voitontavoittelua ja riippumattomana poliittisista tai uskonnollisista sidonnaisuuksista, voidaan rakentaa luottamusta ja tarjota apua ihmisen tilanteesta lähtien. Samalla vahvistetaan ihmisen itsemääräämisoikeutta ja oikeutta tulla kohdatuksi omista lähtökohdistaan.
Samalla tarvitaan kokemustietoa. Asunnottomuutta kokevat ihmiset tietävät itse parhaiten, millaiset palvelut toimivat ja missä kohtaa järjestelmässä on aukkoja. Järjestöjen tehtävä on välittää tätä tietoa myös päätöksentekoon.
Vva ry:n työssä yksi keskeinen tavoite on vahvistaa ihmisten uskoa omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Toivo ei ole tässä erillinen palvelu, vaan osa käytännön työtä: sitä rakennetaan kohtaamisissa, joissa ihminen saa tukea tilanteensa selvittämiseen ja mahdollisuuden ottaa seuraavan askeleen.
Sote-järjestöjen valtionavustuksia ollaan leikkaamassa ensi vuonna 84 miljoonaa euroa ja koko hallituskauden aikana yhteensä 190 miljoonaa euroa eli lähes puolet vuoden 2024 tasosta.
Kun kohtaavaa ja ennaltaehkäisevää työtä vähennetään, ei samalla vähennetä ihmisten tuen tarvetta. Tarve voi siirtyä myöhempään vaiheeseen ja raskaampiin palveluihin, tai ihminen voi jäädä kokonaan palvelujen ulkopuolelle.
Asunnottomuutta ei vähennetä sillä, että ihmisiltä vähennetään tukea. Siksi järjestöjen toimintaedellytyksistä päätettäessä pitäisi tarkastella myös sitä, mitä yhteiskunnalle maksaa se, jos järjestöjen tarjoamaa matalan kynnyksen tukea ei enää ole saatavilla.
#KohtaEiOleKetään
#Sotejärjestöt
#budjettiriihi
#asunnottomuus
