Blogi: Huomioita vertaistyön asemasta ja asunnottomuudesta Ateenassa
Olen toukokuusta lähtien pohtinut, miten saisin puettua sanoiksi ne tuntemukset ja havainnot, jotka jäivät mieleeni työmatkalta Kreikkaan.
Olen osa laajempaa Epoch-Practice Expert by Experience -työryhmää, ja toukokuussa järjestimme Ateenassa koulutuskokonaisuuden, jonka aiheena oli vertaistyö. Ensimmäinen päivä alkoi kuulumisten vaihdolla ja keskustelulla siitä, kuinka tilanteet eri puolilla Eurooppaa ovat muuttuneet.
“Voitte vain kuvitella, miltä tuntui kertoa, kuinka Suomi, jota on aiemmin pidetty esimerkillisenä mallimaana asunnottomuuden poistamisessa, toimii nyt varoittavana esimerkkinä siitä, miten nopeasti poliittiset päätökset voivat romuttaa vuosikymmenten työn ja kääntää kehityksen kriittiseen suuntaan.”
Samanlaisia huolia ilmaisivat myös muut kokemusasiantuntijat erityisesti Pohjois-Euroopasta.
Matkamme tärkeä osa oli jalkautuminen Ateenan kaduille tutustumaan paikallisiin asunnottomuuspalveluihin. Yllätyin suuresti huomatessani, että Ateenassa toimii hätämajoitus, jonka palvelutarjonta on joiltain osin laajempi kuin Suomessa. Apuun pääsee yhdestä paikasta. Riittää, että henkilöllä on voimassa oleva asiakirja, jolla voi todistaa henkilöllisyytensä (passi tai EU-henkilökortti), ja hän on oikeutettu yöpymään. Samasta korttelista löytyvät myös maksuton lääkärin vastaanotto ja lääkkeet. Lisäksi Ateenassa toimii oma yksikkönsä päihdehoitoa tarvitseville.
Toki on huomattava, että Kreikan ja Suomen välillä ei ole ainoastaan maantieteellistä etäisyyttä. Myös rakenteet ja asunnottomuutta kokevien ihmisten profiilit eroavat merkittävästi. Ateenassa asunnottomia on jo määrällisesti paljon enemmän kuin Suomessa.
Tällaiset koulutuspohjaiset työmatkat ovat valtavan tärkeitä, koska niiden kautta voimme jakaa kokemuksia, toimivia käytäntöjä, myös niitä, jotka eivät toimi asunnottomuustyön kentällä.
Seminaaripäivämme oli pitkä.
“Puheenvuorossani nostin esiin vertaistyöntekijöiden aseman erityisesti taloudellisesta näkökulmasta. Vaikka Suomessa vertaistyön merkitystä aletaan vähitellen ymmärtää, monissa EU-maissa esimerkiksi jalkautuva katutyö tehdään edelleen vapaaehtoistyönä. Kuinka raskasta on tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon kenties kuormittavinta työtä ilman palkkaa.”
Jokainen kohtaaminen voi laukaista muistoja omasta vaikeasta menneisyydestä. Trauma voi aktivoitua, eikä monessa maassa ole samanlaisia mielenterveyspalveluita kuin Suomessa (vaikka niidenkin toimivuudesta ja toimimattomuudesta voisi kirjoittaa oman tekstinsä). Tämä altistaa kokemus- ja vertaistyöntekijät putoamaan takaisin omaan kriisiinsä, ennen kuin eheytyminen on kunnolla päässyt edes alkuun.
Tämä koulutus oli toiseksi viimeinen osa kaksivuotista hanketta. Tässä ryhmässä toimii upeita ihmisiä, joiden kanssa pääsemme yhdessä oppimaan, jakamaan ja kehittämään uusia työskentelytapoja.
Loppujen lopuksi elämä on jatkuvaa oppimista ja havaintojen tekemistä – ja niiden hyödyntämistä. Miksi työelämän pitäisi olla siitä poikkeus?
Teksti: Tii Judén
Kirjoittaja on Vva ry:n Kokema-tiimin (Kokemusasiantuntijat kouluttajina ja mentoreina) mentori
