Asunnottomuus ei katoa sillä, että käännämme katseemme pois
Asunnottomien yön tämän vuoden teema on Näkyvillä, mutta näkymätön – miesten asunnottomuus Suomessa. Havaitsemme mahdollisesti asunnottoman ihmisen kadulla, asemalla tai kauppakeskuksessa. Huomaamme hänet, mutta näemmekö häntä? Vai mietimmekö vain, miksi hän on siinä?
Vuonna 2025 Suomessa oli noin 4 600 yksinelävää asunnotonta ihmistä. Heistä lähes 80 prosenttia oli miehiä. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä. Miehet ovat olleet asunnottomien joukossa selvä enemmistö jo vuosikymmeniä.
Asunnottomuuden taustalla ei ole yhtä selitystä. Monen kohdalla ulkopuolelle jääminen alkaa jo nuorena. Koulutus voi jäädä kesken, työelämään pääsy vaikeutuu ja ihmissuhteet katkeaa. Kun tuki ei tavoita ajoissa, ongelmat kasautuvat. Ero, velkaantuminen tai sairastuminen voi olla se viimeinen isku, jonka jälkeen voimavarat eivät enää riitä pitämään arkea koossa.
Eikä asunnottomuus useinkaan ala asunnon menettämisestä. Se voi olla pitkän kehityksen karuin seuraus. Ja kun asunto lähtee alta, myös avun hakeminen ja asioiden hoitaminen vaikeutuvat. Miten etsit asuntoa, jos sinulla ei ole puhelinta? Miten hoidat viranomaisasioita, jos et ole nukkunut kunnolla ja mietit, missä vietät seuraavan yön? Miten jaksat aloittaa alusta, jos olet yrittänyt saada apua jo monta kertaa, ja selittänyt asiasi ties kuinka monelle virkailijalle?
Palveluja voi kyllä olla olemassa, mutta niiden käyttäminen ei aina onnistu silloin, kun ihminen niitä eniten tarvitsisi.
Asunto ensin -periaatteen mukaan ihmisen ei tarvitse ratkaista muita elämänsä haasteita ennen asunnon saamista. Asunto on perusta, jonka päälle elämä voi rakentua. Myös tuen ja asumisratkaisun on vastattava ihmisen todelliseen tarpeeseen.
Kaikki tarjolla olevat paikat eivät kuitenkaan tunnu turvallisilta. Hätämajoituksessa tai asumispalveluyksikössä voi joutua pelkäämään sen sijaan, että uskaltaisi levätä rauhassa. Kadulla väkivallan uhka ja häirintä kuuluvat valitettavan usein arkeen.
Mitä jos ihminen ei pysty tai ei halua jäädä tarjottuun paikkaan, oli se sitten hätämajoitus tai asumispalveluyksikkö? Ymmärrämmekö, millaisia vaihtoehtoja hänellä oikeasti on?
Samaan aikaan asunnoton ihminen herättää usein muissa ihmisissä ärtymystä tai turvattomuuden tunnetta. Erityisesti asunnoton mies voidaan nähdä ongelmana, joka pitäisi siirtää muualle.
Mutta kun ihminen ajetaan pois puistonpenkiltä, asemalta tai kadulta, hän ei katoa tai lakkaa olemasta. Hän siirtyy seuraavaan paikkaan, jossa hänen läsnäolonsa voi taas olla jonkun muun mielestä vääränlaista.
Silti asunnottomuus näkyy julkisissa tiloissa. Me vain emme halua nähdä sitä. On helpompi syyttää ja leimata asemalla nuokkuvaa ihmistä kuin kysyä, miksi hänellä ei ole paikkaa, johon mennä. On helpompi vaatia häntä pois näkyvistä kuin puuttua asunnottomuuden syihin.
Mitä se kertoo yhteiskunnastamme?
Ihmisarvo ei saisi riippua siitä, onko ihmisellä asuntoa, työtä tai elämä hallinnassa. Jokaisella on oikeus turvallisuuteen, ihmisarvoiseen kohteluun ja paikkaan yhteiskunnassa, myös silloin, kun elämä ei suju muiden odotusten mukaan.
Me Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä kohtaamme päivittäin ihmisiä, joiden elämäntilannetta ei voi ymmärtää vain ulospäin näkyvän perusteella. Asunnottomuutta kokeneet ihmiset perustivat järjestömme 40 vuotta sitten. Työssämme kokemustieto ja muu ammatillinen osaaminen auttavat ymmärtämään ihmisten todellisia tarpeita ja kehittämään ratkaisuja, jotka toimivat myös käytännössä.
Asunnottomuuden vähentäminen edellyttää asuntoja, toimivia palveluja ja erilaisiin tilanteisiin sopivia asumisratkaisuja. Ongelmiin on puututtava ajoissa, ennen kuin ihminen menettää asuntonsa.
Näkyvillä, mutta näkymätön.
Ehkä meidän pitäisi katsoa peiliin, ja muuttaa asenteitamme ettemme näkisi asunnottomana olevaa ihmistä uhkana tai epäonnistujana, vaan ihmisenä, jonka tilanteeseen yhteiskunta voi vaikuttaa. Että avun hakeminen olisi helpompaa, eikä ihmisen tarvitsisi tuntea häpeää ja pelätä leimautumista.
Yhteiskunnassa asunnottomuus saa olla asia, jota pitää oppia hallitsemaan. Asunnottomuuden pitää olla asia, joka pitää poistaa.
Erja Morottaja
Vailla vakinaista asuntoa ry:n viestintäpäällikkö, joka piti tuon puheen 16.10.2026 Koti-ikävä-mielenilmaisussa eduskuntatalon portailla.
Vva ry järjesti mielenilmaisun yhdessä Amnesty Internationalin Suomen osaston kanssa.
