Häätöaalto on pysäytettävä – asunto- ja sosiaalipolitiikka eivät saa olla säästökohteita
Häätöjen määrä on kasvanut huolestuttavasti. Erityisesti nuorten aikuisten velkaantuminen asumismaksujen vuoksi on moninkertaistunut vuoden 2021 jälkeen. Ilmiö koskettaa erityisesti suuria kaupunkeja, joissa vuokralla asuminen on yleistä ja kohtuuhintaisista asunnoista kilpaillaan yhä kovemmin. Helsingissä jo yli puolet asuntokunnista asuu vuokralla – usein yksin tai yksinhuoltajana.
Häätöjen taustalla on lähes aina maksukykyongelmia. Vuokrat ovat korkeita, ja sosiaalietuuksien leikkaukset sekä elinkustannusten nousu sysäävät monen talouden syöksykierteeseen. Kun tulot eivät riitä vuokraan, seuraa maksuhäiriö, häätö ja pahimmillaan asunnottomuus.
Tilanne ei ratkea ilman pitkäjänteistä ja inhimillistä asunto- ja sosiaalipolitiikkaa. On väärin ajatella, että palvelut voidaan järjestää pelkästään olemassa olevien niukkojen resurssien varassa. Tarvitaan rohkeutta uudistaa ja panostaa.
Esimerkiksi joillain kunnilla ja vuokra-asuntoyhtiöillä on jo käytänteenä, että heidän asumisneuvojansa ottavat yhteyttä kaikkiin uusiin nuoriin asukkaisiin ja tarkistivat, että asumiseen liittyvät asiat ovat kunnossa. Toisaalta yhteydenotto tekee myös asumisneuvonnasta tunnetumpaa ja madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä myöhemmin tarpeen vaatiessa. Tällaisella toiminnalla on saatu hyviä tuloksia aikaan ja on loistava esimerkki ennaltaehkäisevistä keinoista. Vuokrarästien kasvaessa tilanteeseen on vaikeampi puuttua, ja toisaalta taas vuokravelkahäpeä estää ottamasta yhteyttä auttaviin tahoihin ajoissa. Siksi on tärkeää tuoda esille ja lisätä tietoutta vuokravelkaongelmista.
Tällaisia toimintamalleja tulisi levittää laajemmin, mutta se vaatii rakenteita, resursseja ja yhteistyötä – ei lisää leikkauksia. Häätöjen ennaltaehkäisy on inhimillinen ja taloudellisesti järkevä valinta. Se ei synny itsestään, vaan vaatii poliittista tahtoa.
Teksti: Katri Paakkanen ja Elina Pohjosaho, Vailla vakinaista asuntoa ry:n Stop häädöille -hankkeen projektikoordinaattorit
