Housing First Works Only as Part of a Broader Housing and Social Policy
From 2008 onwards, Finland succeeded in reducing homelessness through determined, long-term action. The achievement was exceptional even by international standards. While homelessness was increasing in many countries, Finland continued to move in the opposite direction for well over a decade.
In recent years, however, the trend has reversed. Homelessness in Finland has begun to rise again. The increase has been driven by a combination of rising housing and living costs, together with changes to social security and housing benefits. This serves as an important reminder that progress should never be taken for granted. Reducing homelessness requires continuous commitment, even after positive results have been achieved.
Finland's experience has attracted growing international attention. One question comes up repeatedly: why did Finland succeed where so many other countries have struggled?
There is no simple answer.
Finland did not discover a magic solution. The country's success lies in implementing Housing First consistently as part of a broader housing and social policy.
Housing First is not simply a programme or a service. It is a way of reorganising an entire system.
Its core principle is straightforward. Permanent housing should not be the reward for overcoming homelessness. Instead, stable housing provides the foundation from which people can begin addressing other challenges in their lives.
That does not mean, however, that housing alone is enough for everyone.
Many people also need flexible, long-term support with mental health, addiction, physical health, financial difficulties or the practical challenges of everyday life. What distinguishes Housing First is not simply the provision of housing, but the combination of permanent housing with support tailored to individual needs.
It is equally important to recognise the limits of the model. Housing First cannot solve every form of homelessness.
When homelessness is primarily driven by low incomes/poverty, high housing costs or a shortage of affordable rental homes, solutions must also come through housing policy. An adequate supply of affordable housing, together with an effective social security system and housing benefits, is just as important as combining housing with flexible support that people can access when they need it. And of course without enough homes, even the best Housing First programme cannot succeed.
This is where Finland's experience differs from that of many other countries. Success was not simply the result of introducing a new model. At the same time, Finland invested in affordable housing, converted emergency shelters into permanent apartments, and strengthened cooperation between central government, municipalities, NGOs, housing providers and health and social services. None of these measures would have been sufficient on its own. The results came from bringing all of these elements together.
Another key factor has been long-term political commitment. Reducing homelessness remained a national priority across successive governments. Rather than redesigning the approach after every election, Finland continued to refine it based on practical experience and emerging evidence.
Perhaps this is the most important lesson for the future.
We live in a time when public debate often favours quick fixes, highly visible initiatives and short-term political gains. Reducing homelessness follows a very different timeline. The benefits emerge gradually — in people's lives, across public services and eventually in public finances. That is why political leaders must be willing to make decisions whose greatest impact may only become visible years later.
Long-term commitment also means recognising that no policy is ever finished. Housing First has continued to evolve as its strengths and weaknesses have become better understood through practice. The willingness to evaluate the model critically and improve it over time has been one of the defining strengths of the Finnish approach.
This also helps explain why Housing First has not produced the same results everywhere. Housing markets, political systems and social challenges differ from one country to another, which means that no model can simply be transplanted unchanged. Many countries have embraced the core principles of Housing First, but one or more essential elements of the broader approach have been missing. There may be too little affordable housing, unstable funding, or a lack of integrated support services. When one of these fundamental components is absent, the effectiveness of the model is inevitably reduced.
Housing First is therefore not a blueprint that can simply be copied from one country to another. Rather, it demonstrates that homelessness can be significantly reduced when housing, social and health policies reinforce one another, when different sectors work towards a shared objective, and when governments remain committed over the long term.
Ultimately, Housing First is about more than housing policy.
And in the end it is about human dignity. When people have a permanent home and access to the support they need, they have a far better chance of recovering, participating in society, finding employment and rebuilding their lives.
Written by Erja Morottaja
The writer is Communications Manager at VVA ry. She was recently interviewed on the Irish breakfast television programme Ireland AM to discuss Finland's Housing First approach to reducing homelessness.
Asunto ensin toimii vain osana laajempaa asunto- ja sosiaalipolitiikkaa
Suomi onnistui vähentämään asunnottomuutta määrätietoisella työllä vuodesta 2008 lähtien. Kehitys oli kansainvälisestikin poikkeuksellinen: samaan aikaan kun monissa maissa asunnottomuus kasvoi, Suomessa suunta oli pitkään päinvastainen.
Viime vuosina kehitys on kuitenkin kääntynyt huolestuttavaan suuntaan. Asunnottomuus on jälleen lähtenyt kasvuun. Taustalla vaikuttavat muun muassa asumisen ja elinkustannusten nousu sekä sosiaaliturvaan ja asumistukeen tehdyt muutokset. Tämä muistuttaa siitä, ettei mikään saavutettu kehitys ole pysyvää. Asunnottomuuden vähentäminen vaatii jatkuvaa työtä myös silloin, kun tulokset ovat jo nähtävissä.
Suomen kokemuksesta kysytään nyt ympäri maailmaa. Usein ensimmäinen kysymys kuuluu: miksi Suomi onnistui siellä, missä monet muut maat eivät ole?
Yksinkertaista vastausta ei ole, mutta ei Suomessa keksitty myöskään mitään taikaratkaisua. Sen vahvuus on ollut siinä, että toimintamalli on toteutettu johdonmukaisesti osana laajempaa asunto- ja sosiaalipolitiikkaa.
Asunto ensin ei ole yksittäinen palvelu tai menetelmä. Se on tapa rakentaa koko järjestelmää.
Toimintamallin perusajatus on yksinkertainen. Pysyvä asumisratkaisu ei ole palkinto, joka ansaitaan vasta sitten, kun asunnottomana ollut ihminen on sitoutunut vaikka päihteettömyyteen. Päinvastoin: vakaa asuminen luo perustan, jonka varaan muita elämän haasteita voidaan ryhtyä ratkaisemaan.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pelkkä asunto riittäisi kaikille.
Moni tarvitsee rinnalle joustavaa ja pitkäjänteistä tukea mielenterveyteen, päihteisiin, terveyteen, talouteen tai arjen hallintaan liittyvissä kysymyksissä. Juuri asumisen ja tarpeenmukaisen tuen yhdistäminen erottaa Asunto ensin -mallin pelkästä asuntopolitiikasta.
Samalla on tärkeää tunnistaa myös toimintamallin rajat. Asunto ensin ei ratkaise kaikkea asunnottomuutta.
Kun asunnottomuuden taustalla ovat ennen kaikkea pienituloisuus ja asumisen korkea hinta, ratkaisuja on etsittävä myös asuntopolitiikasta. Riittävä kohtuuhintainen asuntotuotanto sekä toimiva sosiaaliturva ja asumisen tukijärjestelmä ovat silloin aivan yhtä tärkeitä kuin yksilölliset tukipalvelut. Eikä ilman asuntoja Asunto ensin -mallikaan voi toimia.
Juuri tässä Suomen onnistuminen on poikennut monista muista maista. Kyse ei ole ollut vain siitä, että käyttöön otettiin uusi toimintamalli. Samalla rakennettiin kohtuuhintaisia asuntoja, muutettiin asuntoloita tavallisiksi vuokra-asunnoiksi ja vahvistettiin yhteistyötä valtion, kuntien, järjestöjen, asuntojen omistajien ja palvelujärjestelmän välillä. Yksikään näistä toimista ei olisi yksin riittänyt. Tulokset syntyivät kokonaisuudesta.
Toinen keskeinen syy on ollut pitkäjänteisyys. Asunnottomuuden vähentäminen on säilynyt kansallisena tavoitteena hallitusten vaihtuessa. Toimintamallia ei ole rakennettu uudelleen jokaisen vaalikauden jälkeen, vaan sitä on kehitetty käytännön kokemusten pohjalta.
Tämä on ehkä tärkein opetus myös tulevaisuutta ajatellen.
Elämme aikaa, jolloin yhteiskunnallisessa keskustelussa korostuvat vastakkainasettelut, nopeat ratkaisut, näkyvät avaukset ja lyhyen aikavälin tulokset. Asunnottomuuden vähentäminen ei kuitenkaan noudata vaalikausien aikataulua. Vaikutukset näkyvät vähitellen ihmisten elämässä, palvelujärjestelmässä ja julkisessa taloudessa. Siksi tarvitaan poliittista rohkeutta tehdä päätöksiä, joiden todellinen merkitys näkyy vasta vuosien kuluttua.
Samalla on hyväksyttävä, ettei mikään toimintamalli ole koskaan valmis. Myös Asunto ensin -mallia on arvioitava kriittisesti ja kehitettävä käytännön kokemusten pohjalta. Juuri kyky oppia ja tehdä korjauksia pitäisi olla yksi suomalaisen mallin vahvuuksista.
Tämä selittää myös sen, miksi Asunto ensin ei ole tuottanut samanlaisia tuloksia kaikkialla. Asuntomarkkinat, poliittiset rakenteet ja yhteiskunnalliset haasteet vaihtelevat maittain, eikä yhtä toimintamallia voida sellaisenaan siirtää maasta toiseen. Monissa maissa on omaksuttu Asunto ensin -mallin perusajatus, mutta jokin kokonaisuuden kannalta olennainen osa on jäänyt puuttumaan. Kohtuuhintaisia asuntoja ei ole riittävästi, rahoitus on epävarmaa tai asumisen tueksi ei ole tarjolla toimivia palveluja. Kun jokin näistä perusedellytyksistä puuttuu, myös tulokset jäävät väistämättä vaatimattomammiksi.
Asunto ensin ei siis ole valmis resepti, joka voidaan kopioida maasta toiseen, mutta se on osoitus siitä, että asunnottomuutta voidaan vähentää merkittävästi, kun asunto-, sosiaali- ja terveyspolitiikka tukevat toisiaan, eri toimijat työskentelevät yhteisen tavoitteen eteen ja työhön sitoudutaan pitkäjänteisesti.
Ja lopulta kyse on ihmisarvosta. Kun ihmisellä on pysyvä asumisratkaisu ja tarvittaessa riittävä tuki, mahdollisuudet toipua, osallistua yhteiskuntaan, löytää työtä ja rakentaa elämäänsä uudelleen ovat huomattavasti paremmat.
Teksti: Erja Morottaja
Kirjoittaja on VVA ry:n viestintäpäällikkö. Häntä haastateltiin Irlannin aamutelevisio-ohjelmassa Ireland AM Suomen Asunto ensin -mallista ja sen tuloksista asunnottomuuden vähentämisessä.
Established in 2007, Sällikoti was Finland's first Housing First pilot project. It is still operated by VVA ry and provides permanent housing for 28 people with a history of long-term homelessness.
Sällikoti oli Suomen ensimmäinen Asunto ensin -mallia pilotoiva asumisyksikkö vuonna 2007. Se toimii edelleen VVA ry:n ylläpitämänä ja tarjoaa pysyvän asumisratkaisun 28 pitkäaikaisasunnottomuutta kokeneelle ihmiselle.