Blogi: Kokemusasiantuntijuus hyvinvointialueilla – mahdollisuus vai väliinputoaja?

Kokemusasiantuntijuus ja sen mukaan ottaminen hyvinvointialueiden kehittämistyöhön herättää yhä paljon kysymyksiä. Missä tehtävissä kokemusasiantuntija voi toimia? Mitä osaamista tarvitaan? Ja ennen kaikkea: miten työ korvataan?

On hienoa, että kokemusasiantuntijat on jo monin paikoin hyväksytty mukaan työryhmiin. Se on iso askel eteenpäin. Silti yksi asia herättää minussa huolta: raha.

Moni kokemustaustainen kohtaa ongelmia palkkioiden tai riittämättömän palkan kanssa. Pahimmillaan työtehtävän vastaanottaminen, esimerkiksi osallistuminen kehittämistyöryhmään, voi johtaa kohtuuttomiin tulonmenetyksiin. Käytännöt ovat usein monimutkaisia ja tulkinnanvaraisia. En osoita sormella ketään, mutta uskon, että myös hyvinvointialueilla on jouduttu pohtimaan hankalissa tilanteissa: miten palkkiot voidaan maksaa, ja täyttääkö kokemusasiantuntija niin sanotun vaaditun oppimäärän?

Tämä kysymys on mielestäni osittain väärin asetettu.

Kokemus on osaamista

Olen itse saanut työskennellä kuukausipalkalla ja ollut mukana vaikuttamassa siihen, että myös muita kokemustaustaisia on palkattu hyvinvointialueiden työryhmiin, puhujaksi koulutuksiin ja asiakashaastatteluihin. On ollut ilo huomata, että ennakkoluulot ovat monin paikoin murtuneet ja ovet avautuneet.

Silti ajattelen, että jos jo hankehakemuksiin kirjattaisiin velvoite palkata kokemusasiantuntija osaksi työryhmää koko hankekaudeksi, säästyisi paljon aikaa ja vaivaa. Myös hyvinvointialueiden työntekijöiltä. Moni mutka palkkio- ja sopimuskäytännöissä oikenisi jo ennakkoon.

Ne kokemustaustaiset ihmiset, jotka haluavat kehittää palveluja, ovat itse käyttäneet niitä. He tietävät, missä kohdin järjestelmä toimii, ja missä ei. Se on tietoa, jota ei voi oppia pelkästään kirjoista.

Oma polkuni

Olen työskennellyt vuodesta 2012 Vailla vakinaista asuntoa ry:llä. Työni ohessa olen suorittanut mielenterveys- ja päihdetyön ammattitutkinnon (150 osp). Siitä suuri kiitos työnantajalleni. Ilman työn ohessa opiskelun mahdollisuutta opinnot eivät olisi aikuisena onnistuneet.

Samalla tiedostan, että kokemustaustaisten opintopolut eivät ole aina suoraviivaisia. Siksi tarvitaan joustavuutta, ei lisää esteitä.

Tasavertaiseksi työntekijäksi

Haluan haastaa hyvinvointialueita pohtimaan: voisiko kokemusasiantuntijan palkata tasavertaiseksi työntekijäksi, ei vain satunnaiseksi palkkionsaajaksi?

Yksilöllisyys on sana, jota käytämme paljon. Mutta rakennammeko oikeasti sellaisia polkuja, joissa ihmisen ei tarvitse kokea jäävänsä järjestelmän ulkopuolelle? Inhimillinen kärsimys ei saa johtaa siihen, että osallisuus estyy byrokratian vuoksi.

Jokaiselle on turvattava asumisratkaisu, joka vahvistaa omaa toimijuutta. Ja meidän, jotka työskentelemme haastavissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa, on muistettava valinnanvapaus ja itsemääräämisoikeus.

Kysyn usein kohtaamaltani ihmiseltä:
Mitä sinä itse haluaisit tilanteessasi tehtävän?

Samalla kerron, mitkä ovat hänen oikeutensa.

Tuki ja edunvalvonta kuuluvat yhteen

Tehtävämme ei ole vain tarjota tukea arjessa. Meidän tehtävämme on myös toimia rinnalla kulkijoina, ja tarvittaessa edunvalvojina.

Kokemusasiantuntijuus ei ole lisämauste kehittämistyössä. Se on välttämätön osa sitä, että palvelut todella vastaavat ihmisten tarpeisiin.

Nyt on aika ottaa seuraava askel: siirtyä osallistamisesta tasavertaiseen kumppanuuteen.

Teksti: Jenni Eronen.
Kirjoittaja on Vva ry:n Kokema-toiminnan (Kokemusasiantuntijat kouluttajina ja mentoreina) kokemusmentori