Blogi: Koetaanko järjestötyö arvokkaana?
Yhteisöpedagogiopiskelijana tuleva työpaikkani on mahdollisesti jokin järjestö. Järjestötyötä opiskelevana järjestöjen tärkeys ja tarve on minulle itsestäänselvyys.
Suomessa on tuhansia erilaisia järjestöjä, jotka edistävät ihmisten osallisuutta ja hyvinvointia sekä valvovat eri ryhmien etua. Olen päässyt tänä keväänä suorittamaan harjoittelua Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä. VVA:n tekemä edunvalvontatyö on korvaamatonta ja tärkeää asunnottomuutta kokeville ihmisille.
Viime vuosina olemme joutuneet seuraamaan, kuinka Suomen hallitus leikkaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä sekä järjestöiltä, joiden ydintehtävä on heidän auttamisensa.
Sama hallitus on luvannut poistaa pitkäaikaisen asunnottomuuden. Todellisuudessa asunnottomuus on pitkän laskun jälkeen lähtenyt takaisin nousuun, ja lupaukset avusta ja toimista ovat jääneet tyhjiksi. Asunnottomuuden lisääntyminen ei ole sattumaa tai väliaikainen ongelma. Kyse on ollut poliittisesta päätöksestä ja täysin tietoisesta valinnasta. Esimerkiksi järjestöpuolen asiantuntijat ovat kertoneet jo ennen Orpon hallituksen aloittamista, mitä miljardiluokan leikkauksista seuraa haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille.
Järjestöjen tilanne ei myöskään tule paranemaan tulevalla vaalikaudella. Lähes jokainen eduskuntapuolue on sitoutunut “velkajarruun”, joka tarkoittaa 8–11 miljardin sopeutuksia valtion talouteen. Leikkaukset ovat kohdistuneet ja tulevat kohdistumaan soteen ja järjestöihin.
Järjestöt tulisi nähdä mahdollisuutena ja tärkeänä toimijana. Järjestöjen tekemä työ ennaltaehkäisee usein julkisen sektorin kuormitusta ja tarjoaa apua ihmisille, jotka sitä tarvitsevat. Leikkaukset ihmisten toimeentuloon sekä järjestöihin, jotka heitä tukevat, eivät ole kestävä ratkaisu.
Järjestöt ovat omien kohderyhmiensä asiantuntijoita, joiden osaamista ja tietoa tulisi hyödyntää yhä enemmän.
Suomessa asunnottomuusluvut olivat pitkään laskussa, ja ongelmaa osattiin ratkaista. Tätä osaamista tulisi hyödyntää. On jo nähty, että ongelmiin löytyy ratkaisuja, kun kuunnellaan niitä toimijoita, jotka tietävät, miten ne ongelmat ratkaistaan.
Orpon hallitus on monen lainvalmistelun aikana jättänyt edunvalvontajärjestöt valmisteluprosessien ulkopuolelle. Myöskään ministereillä ei ole ollut kiinnostusta kuulla järjestöjä. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä. Jos tämä haluttaisiin toteuttaa, tulisi kuunnella sitä toimijaa, joka tekee asunnottomien edunvalvontaa. Asunnottomuusluvut saadaan laskuun ainoastaan tekemällä konkreettisia tekoja ja perehtymällä asunnottomuuden syihin. Pelkkä tahto ja toivo eivät riitä.
Järjestöjen saama rahoitus auttaa ihmisiä nyt ja tulevaisuudessa. Yhteiskunnallisella tasolla tarvitaan muistutusta siitä, mitä järjestöjen tekemä työ on ja miten tärkeää edunvalvontatyö on.
Valtion taloutta sopeuttavat toimet, jotka osuvat haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin ja järjestöihin, eivät ole säästöjä vaan lisäkustannuksia. Pitkän aikavälin säästöjä ei kuitenkaan nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä haluta nähdä, vaan tärkeintä on saada lyhytaikainen säästö heti.
Järjestöjen tekemä työ ennaltaehkäisee usein julkisen sektorin kuormittumista. Toivoisin tulevien päättäjien ymmärtävän, että jokainen järjestötyöhön käytetty euro on säästetty euro.
Järjestöt tuntevat oman osaamisensa ja tietävät, miten heidän kävijänsä voivat. Päättäjät eivät voi tietää kaikkea, ja juuri siksi järjestöjen osaamista ja tietoa tulee hyödyntää entistä paremmin sekä kuulla niitä ehdotuksia, joita järjestöillä on.
Teksti: Miro Partanen, yhteisöpedagogiopiskelija, Humak
