Sanoilla on väliä – myös asunnottomuudesta puhuttaessa
Asunnottomuutta kokevat ihmiset kohtaavat yhä ennakkoluuloja ja leimaavaa puhetta. Suomen kielen päivänä on hyvä pysähtyä kysymään, millä sanoilla rakennamme ymmärrystä, ja millä vahvistamme häpeää?
Ennakkokäsitykset lisäävät asunnottomuuteen liittyvää syyllisyyttä ja siirtävät huomion pois ratkaisuista. Kun ymmärrämme asunnottomuuden syitä laajemmin, myös asenteet muuttuvat.
Asunnottomuus ei synny sattumalta eikä se ole yksilön ominaisuus. Se on usein monen tekijän summa. Elämänkriisi kuten ero, sairastuminen tai läheisen kuolema, pienet tulot, velkaantuminen ja puutteellinen turvaverkko voivat yhdessä johtaa tilanteeseen, jossa asunto menetetään. Asunnottomuus heijastaa yhteiskunnan eriarvoisuutta, asumisen korkeaa hintatasoa ja sitä, miten sosiaaliturva ja palvelut toimivat (tai eivät toimi) käytännössä. Kyse ei siis ole sattumasta, vaan yhteiskunnan rakenteiden ongelmasta.
Yksittäiset elämäntarinat kiinnostavat mediaa, mutta jos ne kehystetään vain henkilökohtaisiksi epäonnistumisiksi tai säälitarinoiksi, kokonaiskuva vääristyy. Kun tarkastelemme ilmiötä rakenteiden kautta, myös päättäjien vastuu tulee näkyväksi.
Päättäjät linjaavat asuntopolitiikkaa, sosiaaliturvaa ja palvelujärjestelmän resursseja. Heidän päätöksensä vaikuttavat suoraan siihen, onko kohtuuhintaisia asuntoja tarjolla ja saavatko ihmiset tukea ajoissa ennen kuin kriisi syvenee. Eikä asunnottomuuden vähentäminen ole vain inhimillinen velvollisuus, se on myös taloudellisesti järkevää: ennaltaehkäisy ja pysyvät asumisratkaisut tulevat yhteiskunnalle edullisemmiksi kuin pitkittyneiden kriisien, päivystyksen ja raskaiden palveluiden kustannukset. Samalla kyse on perusoikeudesta. Oikeus asuntoon on osa ihmisarvoista elämää, ja poliittisten päätösten tehtävä on varmistaa, että tämä oikeus toteutuu käytännössä, ei vain juhlapuheissa ja strategioissa.
Katso peiliin
Onko sinulla ennakkokäsityksiä asunnottomuutta kokevista ihmisistä?
Käytätkö sanoja, jotka tahtomattasi vahvistavat häpeää?
Myös sosiaalialan ammattilaisten on syytä pohtia omaa kieltään. Ammattisanasto voi sulkea ulkopuolelle ja toimia huomaamatta vallankäytön välineenä. Kiertelevä ja vaikeaselkoinen puhe ei auta ketään. Selkeä ja kunnioittava kieli auttaa.
Jos olet epävarma, onko joku sana epäkunnioittava tai vaikeasti ymmärrettävä, kysy heiltä, joita asia koskee.
Kieli ei yksin ratkaise asunnottomuutta, mutta se voi joko ylläpitää leimaa tai purkaa sitä.
Valitaan siis sanoja, jotka rakentavat ihmisarvoa.
Erja Morottaja
Kirjoittaja on Vva ry:n viestintäpäällikkö
Näin puhut kunnioittavasti:
Asunnottomuus on tilanne – ei ihmisen ominaisuus.
Asunnottomuus on rakenteellinen ongelma, jonka taustalla ovat eriarvoisuus, talouden suhdanteet ja asumisen kalleus.
Vältä tätä – käytä mieluummin tätä:
❌ Asunnoton → ✅ Asunnottomuutta kokeva ihminen / Vailla asuntoa oleva ihminen
❌ Asuntola → ✅ Asumisyksikkö
❌ Yömaja → ✅ Hätämajoitus / Ensisuoja
❌ “Märkä puoli” / “kuiva puoli” → ✅ Päihteiden vaikutuksen alaisille tarkoitettu hätämajoitus / Päihteetön hätämajoitus
❌ Narkkari, nisti, juoppo, pultsari → ✅ Ihminen, jolla on päihderiippuvuus tai päihdesairaus
Keskeisiä käsitteitä:
Kodittomuus vs. asunnottomuus
Suomessa käytetään ensisijaisesti termiä asunnottomuus, joka viittaa fyysisen asunnon puutteeseen. Kodittomuus kuvaa laajemmin kokemusta kodin puuttumisesta.
Asunto ensin -malli
Suomalaisessa asuntopolitiikassa sovellettu periaate, jossa asunto nähdään perusoikeutena. Tuki alkaa asunnosta, muut palvelut räätälöidään tarpeen mukaan.
Hätämajoitus (ensisuoja)
Tilapäinen, yleensä 1–2 yön maksuton majoitus. Voi olla päihteetön tai päihteiden vaikutuksen alaisille tarkoitettu.
Kriisimajoitus
Väliaikainen asumisratkaisu akuuttiin kriisiin, yleensä muutamaksi kuukaudeksi.
Tuettu asuminen
Asumisen yhteydessä tarjottavaa ammatillista tukea joko omassa vuokra-asunnossa tai asumisyksikössä.
Hajasijoitettu tuettu asuminen
Itsenäistä asumista tavallisessa asuntokannassa, johon saa yksilöllistä tukea.
Asumisneuvonta
Ennaltaehkäisevää työtä, joka auttaa esimerkiksi vuokrarästeissä, häätöuhkissa ja tukien hakemisessa.
Etsivä tai jalkautuva työ
Työtä, jossa tavoitetaan palveluiden ulkopuolelle jääneitä ihmisiä ja tuetaan heitä palveluihin pääsyssä.
Pitkäaikaisasunnottomuus
Asunnottomuus on kestänyt vähintään vuoden tai toistunut useasti kolmen vuoden aikana.
Piiloasunnottomuus
Tilapäinen asuminen tuttavien tai sukulaisten luona. Osa piiloasunnottomuudesta ei näy tilastoissa.
Kokemusasiantuntija ja vertaistyöntekijä
Henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta asunnottomuudesta ja joka käyttää kokemustaan palveluiden kehittämisessä tai vertaistukena.
Paperittomuus
Henkilö elää Suomessa ilman laillista oleskeluoikeutta tai ilman voimassa olevaa vakuutusturvaa. Osa paperittomista ajautuu asunnottomiksi.
Vva ry:n Vertais- ja vapaaehtoistoiminnankeskus Vepan kävijöiden kirjoituksia