Kannanotto: Hätämajoituksen on oltava riittävästi resursoitua ja aidosti osa asumispolkua
Hätämajoitus on viimesijainen turvaverkko. Sen tehtävä on yksinkertainen: kenenkään ei pidä joutua yöpymään ulkona vailla suojaa. Tavoite liittyy perusoikeuksiin ja ihmisarvoon, ja sen on toteuduttava kaikille riippumatta taustasta, terveydentilasta tai elämäntilanteesta.
Helsingin Sanomissa uutisoitiin 8.4.2026 Hietaniemenkadun palvelukeskuksen hätämajoituksesta ja siinä kuvatuista puutteista, jotka perustuvat apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin maaliskuussa antamaan huomautukseen. Yksittäisten ihmisten tai työntekijöiden syyttelyn sijaan huomio olisi kohdistettava palvelun mitoitukseen, henkilöstön toimintaedellytyksiin ja jatkopolkuihin.
Viime vuosien rajusti kasvanut asunnottomuuskehitys ja käytännön havainnot osoittavat, että Helsingissä hätämajoituksen paikkamäärä, henkilöstöresurssit ja jatkoasuttamisen mahdollisuudet eivät ole kaikilta osin vastanneet tarpeeseen, joka syntyy muun muassa ulkona majoittumisen riskistä ja palveluihin ohjautuvien ihmisten määrästä. Kun paikkoja on liian vähän tai toiminta on aliresursoitua, seurauksena ovat pitkittyneet jaksot, yksiköstä toiseen siirtyminen ja palvelun perustehtävän vaarantuminen.
Hätämajoituksen tulee toimia:
riittävällä paikkamäärällä ympäri vuoden
eri tarpeisiin soveltuvilla turvallisilla tilaratkaisuilla (esimerkiksi mahdollisuus rauhalliseen nukkumiseen, yksityisyyteen sekä fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen), jotka takaavat ihmisarvoiset olosuhteet ja huomioivat erilaiset ihmisryhmät
ympärivuorokautisesti avoimena 24/7-yksikkönä, jossa on päivisin saatavilla tukea ja palveluohjausta
riittävällä henkilöstöresurssilla
Keskeistä on, ettei hätämajoitus ole päätepiste vaan alku. Yksiköllä on oltava käytössään realistiset ja riittävät jatkoasuttamismahdollisuudet. Ilman kohtuuhintaisia asuntoja ja tuetun asumisen ratkaisuja hätämajoitus ruuhkautuu ja jaksot pitkittyvät. Hyvinvointialueilla on keskeinen vastuu siitä, että hätämajoituksesta on toimivat palvelu- ja asumispolut eteenpäin sekä riittävä sosiaali- ja terveydenhuollon tuki sitä tarvitseville.
Suomessa asunnottomuus väheni johdonmukaisesti vuoteen 2023 saakka, pitkälti Asunto ensin -periaatteen ansiosta. Mallissa ihmiselle turvataan ensin pysyvä asunto ja sen rinnalle yksilöllinen, tarpeen mukainen tuki. Sen vaikuttavuus osoitettiin käytännössä yli kymmenen vuoden ajan: asunnottomuuden määrä laski Suomessa poikkeuksellisen nopeasti myös kansainvälisessä vertailussa.
Asunnottomuuden vähentäminen on myös taloudellisesti järkevää. Ilman pysyvää asumista kustannukset kasaantuvat kalliisiin kriisipalveluihin ja toistuviin palvelukontakteihin, kuten päivystys- ja sairaalakäynteihin sekä hätämajoituksen pitkittymiseen. Tutkimuksissa ja selvityksissä on arvioitu, että pysyvä asuminen ja oikea-aikainen tuki voivat vähentää näitä kustannuksia. Menot eivät välttämättä poistu leikkaamalla, vaan ne siirtyvät herkästi toisaalle.
Kyse on resursseista ja poliittisista valinnoista. Hätämajoituspalvelut ja jatkoasuminen on mitoitettava niin, että ihmiset voivat siirtyä kohtuullisessa ajassa heille sopivaan pysyvään asumisratkaisuun..
Lisätietoja:
Sanna Tiivola
Toiminnanjohtaja, Vailla vakinaista asuntoa ry
puh. 050 407 9702
sanna.tiivola@vvary.fi
Vailla vakinaista asuntoa ry (Vva ry) on asunnottomuutta kokevien itsensä vuonna 1986 perustama, voittoa tavoittelematon, puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka toimii asunnottomien edunvalvojana ja edistää asunnottomuutta vähentävää työtä.